Näkökulma: Juudaan pieni ajankohtainen kirje 

29.1.2024 | Olen viime aikoina lukenut aivan Raamatun lopusta, juuri ennen sen viimeistä kirjaa – Ilmestyskirjaa – löytyvää yhtä Raamatun pienintä kirjaa. Se on Juudaan kirje. Siinä on yksi ainoa luku ja vain 24 jaetta. Pieni kirje, jossa on erittäin ajankohtainen ja tärkeä sanoma tämän päivän kristityille. 

Juudaan kirjeen pääsanoma koskee uskossa säilymistä perille asti. Juudas kirjoittaa kehottaakseen meitä pysymään Jeesuksessa, ”jolla on voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina kirkkautensa eteen” (jae 24).  

Juudas on huolissaan siitä, että uskovat luopuvat Jeesuksesta. Hänen motiivinaan kirjoittaa on rakkaus niihin ihmisiin, joille hän kirjoittaa: ”Rakkaat ystävät!” (jae 3) Jumala rakastaa meitä. Niin kuin moni meistä, Juudas olisi halunnut puhua vain positiivisista, ihanista asioista. Niistä asioista, jotka ovat uskomme keskeisiä aarteita. Kuitenkin huoli uskovien säilymisestä saa hänet kokemaan sisäistä pakkoa kehottaa lukijoitaan: ”–– nyt sain aiheen kehottaa (”tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehottaa”, käännös 1933) teitä taistelemaan (”jatkamaan taistelua”) sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu.”

      Kristittyjen sanoma ei saa muuttua oman aikansa ajattelun kaiuksi.

Juudas kuvailee uskomattoman tarkkanäköisesti, miten hengellinen luopumus kristittyjen keskuudessa etenee käytännössä.  

Vaihe yksi: Valloita kirkko/herätysliike – esiinny aktiivikristittynä. ”Joukkoonne on näet luikerrellut.” Vaihe kaksi: Määrittele usko uudelleen. ”Kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi.” Vaihe kolme: Puolusta elämää, joka selvästi rikkoo Jumalan Raamatussa ilmaistua tahtoa vastaan. ”Riettaan elämän puolustukseksi” (ruotsal. käännös).  

Nämä kolme, yhä uudestaan kirkkohistorian aikana esiintyneet vaiheet johtavat lopulta vaiheeseen neljä, hengelliseen luopumukseen käytännössä: ”Kieltävät – käytännössä elämäntyylillään – meidän ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.”  

Luopumus uskosta tapahtuu kun kirkkoon tai hengelliseen liikkeeseen tuodaan uusia opetuksia ja korostuksia, jotka ovat ristiriidassa Raamatun selkeän opetuksen kanssa. Näitä uusia opetuksia voidaan puolustella monin eri tavoin. Korostetaan, että Raamattu oli omaan aikaansa sidottu. Nyt on uusi aika ja se vaatii uutta ajattelua, sanotaan. Käytännössä ei ole kysymys mistään varsinaisesti uudesta, vaan ainoastaan vanhasta tutusta uskosta luopumisesta.  

Kristittyjen sanoma ei saa muuttua oman aikansa ajattelun kaiuksi. On säilytettävä tieto siitä ja usko siihen, mitä Raamattu opettaa ihmisestä luotuna, langenneena ja sovitettuna. Meillä ei ole oikeutta muuttaa Raamatun opetuksia, vaan meidän tehtävämme on pitää niistä uskollisesti kiinni, julistaa niitä ja itse pyrkiä noudattamaan niitä! 

Leif Nummela 

Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden emerituspäätoimittaja.