Naisista ja miehistä 

Naistenpäivät helluntaiseurakunnassa alkavat meikkauksella, stailauksella ja värianalyysilla. Ruusuin somistetussa seurakuntasalissa puheensorina yltyy, kunnes päivien puhujaksi kutsuttu pehmeä-ääninen sielunhoitoterapeutti aloittaa opetuksen aiheesta tunteet. Päivien musiikista vastaa piano–laulu-duo, joka lempein sävelin johdattelee kuulijat tunnelmaan, jossa ”saa vain olla eikä tarvitse kokata tai siivota”. Päiviltä lähtee rentoutuneita osallistujia. 

Samaan aikaan naapuripaikkakunnan helluntaiseurakunnassa vietetään miestenpäiviä. Vahtimestarin kädenpuristus on jämäkkä. Kaikki huomaavat, että Lasse on uusinut auton, ja haluavat tietää, monenko litran kone. Penkkeihin istutaan sopivan välimatkan päähän toisista. Mieslauluyhtyettä ja puhujaksi kutsuttua paikallista yrittäjää kuunnellaan selkä suorassa ja kasvot peruslukemilla. Illalla paistetaan makkaraa nuotiolla ja pulahdetaan saunasta avantoon. Päiviltä palaava ajattelee, että ”oli rehti meininki ja sopivasti äksöniä”! 

No niin, leikki sikseen. Ei tietenkään näin stereotyyppisiä tapahtumia missään järjestetä. Ja onhan meillä edelleen lupa olla miehiä ja naisia, vaikka median viesti ja yhteiskunnan ilmapiiri muuta koittaa vääntääkin. 

On lupa. Edelleen valtaosa syntyvistä lapsista on joko tyttöjä tai poikia. Kukaan ei ole kieltänyt naisilta naisellisiksi ajateltuja asioita tai miehiltä ”miesten juttuja”. Myös aviopuolisot saavat jakaa kotityöt ihan niin kuin haluavat, vaikka niin kuin ne on suvussa aina jaettu. Minä en ymmärrä mitään autoista tai muista teknisistä välineistä, joten mieheni saa kernaasti hoitaa ne. Toisaalta pidän pyykinpesusta ja tiskeistä huolehtimisesta. 

Mutta samaan aikaan on myös lupa olla sellainen nainen ja sellainen mies, millaiseksi Jumala on meistä itse kunkin yksilön luonut. 

En ajattele sukupuolta janaksi, jonka toisessa päässä on mies ja toisessa nainen, vaan kehäksi, jonka toisella puoliskolla ovat biologiset miehet ja toisella biologiset naiset. Biologiset miehet ja naiset kehän kummallakin puolella ovat sitten yksilöitä, ja yleensä ihmisessä on sekä naisellisia että miehekkäitä piirteitä. Ja mieltymykset ovat enemmän yksilöllisiä kuin sukupuoleen perustuvia. 

Minä tykkään kasvohoidoista ja tunteikkaasta musiikista, mutta parhaita muistoja hengellisestä toiminnasta on, kun eräällä rippileirillä pääsimme panssariajoneuvon kyydissä metsään. Matkasimme metsäkirkkoon, jossa pidimme hartaushetken. En unohda tätä kokemusta varmasti ikinä. 

Enkä ole yhtään vähemmän nainen tämän kokemuksen vuoksi. Se ehkä jopa vahvisti käsitystäni siitä, millainen (nainen) olen. Joku mies voi puolestaan pitää runonlausunnasta tai hempeästä musiikista tai haluta valita vaatteisiinsa yhteen sointuvat värit. 

Avioliitot eivät hajoa siksi, että mies kokkaa kotona tai nainen vaihtaa autoon renkaat. Ne liitot, jotka hajoavat, hajoavat kai yleisimmin siksi, että puolisot eivät pysty kohtaamaan ja hyväksymään itseään ja toisiaan kaikkine tunteineen ja ominaisuuksineen. Aidon minän peittää stereotyyppinen, esitetty malli aviomiehestä ja -vaimosta. Rooli. 

Miehet ja naiset ovat yksilöitä. 

Anna Vuorinen 

Kirjoittaja on entinen Aikamedian toimittaja, joka kirjoittaa Annan aikaa -blogia RV:n verkkosivuille.