Muutospuhe viettelee epärehellisyyteen – "Et oikein voi olla samanaikaisesti reipas muutosvoima ja sataprosenttinen kentän sisäpiiriläinen" 

Viime vuonna useampi helluntaiseurakunta etsi uutta johtavaa pastoria. Samoin kristillisessä järjestökentässä ja mediassa oli samanaikaisesti johtajahakuja menossa siellä täällä. 

Kentällä puhuttiin pastoripörssistä ja johtajaruletista.  

Metaforat sijoittamisen ja uhkapelien maailmasta ovat lempeän sarkastisia. Moni yhteisö silti kokee olevansa vedenjakajalla, tienristeyksessä tai etsimässä uutta suuntaa.

      Jos olet jossakin seurakunnassa töissä, on haastavaa päästä pois.

Uuden johtajan valintaan, jos mihin, sisältyy odotuksia muutoksesta. 

Toisaalta johtajan toivotaan katsovan asioita boksin ulkopuolelta, toisaalta hänellä toivotaan olevan vahvaa toimintaympäristön tuntemusta.  

Ominaisuudet syövät toisiaan. Et oikein voi olla samanaikaisesti reipas muutosvoima ja sataprosenttinen kentän sisäpiiriläinen. 

Johtajan toivotaan myös usein myös olevan vahva tiimipelaaja ja samanaikaisesti kykenevä itsenäisiin ratkaisuihin. Yhtälö on jälleen haastava: et oikein voi olla samalla sydämellinen keskustelija ja kylmäpäinen organisaattori. 

Tuntuu siltä, että helluntailaiset eivät johtajaa etsiessään tällä hetkellä luota kovin paljoa toisiinsa. Esimerkiksi pitkä ura läpensä tutussa seurakuntakentässä ei juuri nyt tunnu olevan kummoinen meriitti. Jos olet jossakin seurakunnassa töissä, on haastavaa päästä pois. 

Paljastus kentältä: on olemassa henkilöitä, joiden tiedetään aina hakevan uutta merkittävää tehtävää, jos sellainen vain jossain vapautuu. Heidän hakemustaan osataan yleensä odottaa, eivätkä he lähtökohtaisesti ole kovin vahvoilla, kun vakansseja täytetään. 

     Tulokas huomaa kyllä, mikäli muutospuhe on ollut rekrytointivaiheen teatteria.

Etsimme pastoria -ilmoitukset ovat usein kuin yhteisöjen markkinointiviestintää muille seurakunnille. Niissä käytetään energisiä sanavalintoja. 

Jos pelkkiä rekrytointi-ilmoituksia katsotaan, Suomessa ei ole kuin eteenpäin katsovia, näyn valtaamia mutta samalla tietysti muutosta väkevästi janoavia seurakuntia.  

Vielä työhönottokeskusteluissa pystytään yleensä pitämään reipasta ilmapiiriä yllä. Arki alkaa kuitenkin jo muutaman viikon sisällä. Tulokasjohtaja huomaa kyllä, mikäli muutospuhe on ollut rekrytointivaiheen teatteria.  

Voi olla rajua myöntää itselleen, ettei kaipaa, luo tai salli muutosta. Muutospuheessa helposti jaetaan väkeä vuohiin ja lampaisiin, ja kovin helposti ei kannata itseään miksikään dreamteamilaiseksi laskea. Todellinen muutosvoima ja uusi suunta saadaan rukouksessa, ja sen antaa Jumala, joka on luvannut luoda aina uutta. 

Yhteisölle: kun seuraavan kerran alatte hakea muutosjohtajaa, miettikää, mitä olette valmiita muuttamaan jo ennen kuin uusi johtaja astuu puikkoihin. 

On myös voitava sanoa ääneen: ”Emme varsinaisesti tavoittele muutosta. Haluamme, että tuot vain tullessasi jotain, mitä meillä ei vielä ole.” 

Rehellisyys luo tyhjänpäiväistä pöhinää paremman pohjan myös mahdolliselle vähittäiselle muutokselle, jota uusi johtaja alkaa rukoillen viedä eteenpäin. 

Anssi Tiittanen 

Kirjoittaja on Ristin Voiton uutis- ja verkkopäällikkö.