Keskiviikko 18. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Erkki, Eero, Eerikki, Eerik, Erik, Jerker, Erika

Mitä narratiivia kuuntelet?

Jos ahdistuksesta kärsivälle väestölle lisätään sodan tuoma murhe ja pelko, mitä tapahtuu kansan mielenterveydelle? Näkymä voi olla synkkä, ellemme huomaa myös kolikon kääntöpuolta, Pekka Perho kirjoittaa.
Jos ahdistuksesta kärsivälle väestölle lisätään sodan tuoma murhe ja pelko, mitä tapahtuu kansan mielenterveydelle? Näkymä voi olla synkkä, ellemme huomaa myös kolikon kääntöpuolta, Pekka Perho kirjoittaa.

Viime aikoina on riittänyt huolen ja murheen aiheita. Olen 42 vuotta, enkä muista elämäni aikana sellaista globaalia tilannetta kuin nyt. Venäjän hyökkäys Ukrainaan käänsi geopoliittisen näkymän päälaelleen. Jos korona-aika oli vaikea, miltä näyttävät tulevat vuodet? Uutisotsikoita seuratessa huoli ja ahdistus voi helposti vallata mielen. 

 

Maailman terveysjärjestö (WHO) tiedotti maaliskuun alussa ahdistuksen ja masennuksen lisääntyneen koronapandemian aikana peräti 25 prosentilla. Ahdistus on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten parissa. 

Korona toi mukanaan ennennäkemättömiä pakotteita ja rajoitteita. Etäkoulu, etätyö, Teams, Zoom ja Google Meets tulivat osaksi arkea. Moni nuori vietti suurimman osan lukio- tai yliopistoajastaan kotona, etäopintojen parissa. 

Eriävät mielipiteet koronarokotteista lisäsivät etäisyyttä. Keskustelupalstoilla ja lounastauoilla käytiin kiivaita väittelyitä puolesta ja vastaan.

 

 

      Jeesus puhui ”rauhantekijöistä”.

 

Amerikan terveydentilaa seuraava Keiser Family Foundation raportoi heinäkuussa 2020 tehdyn tutkimuksen tuloksissa koronapandemian vaikutuksista kansan mielenterveyteen. Tutkimus totesi aikuisväestön kärsivän lisääntyvistä uniongelmista (36 prosenttia), syömishäiriöistä (32 prosenttia) sekä alkoholin ja huumeiden käytöstä (12 prosenttia). Oireet olivat suoraan liitoksissa pandemian aiheuttamaan huoleen ja stressiin. 

Jos ahdistuksesta kärsivälle väestölle lisätään sodan tuoma murhe ja pelko, mitä tapahtuu kansan mielenterveydelle? Näkymä voi olla synkkä, ellemme huomaa myös kolikon kääntöpuolta. 

 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on yhdistänyt Euroopan maat ennennäkemättömällä tavalla. Kiivas koronaväittely on rauhoittunut. Erimielisyydet puoluepolitiikassa eivät jaa kansaa kuten viime vuonna. Vasemmiston ja oikeiston välinen kuilu ei enää tunnu yhtä syvältä. Aiemmat erimielisyydet eivät olekaan niin suuria kuin ajattelimme. Huomaamme olevamme enemmän yhtä kuin osasimme arvata. 

Muutama viikko sitten naapurimme kolasi oman pihan lumet meidän ojaamme. Minua ärsytti niin, että olin lähellä mennä sanomaan (huomaa: kuitenkin vain lähellä). Nyt huvittaisi mennä soittamaan ovikelloa ja pyytämään naapuria lykkäämään vähän lisää lunta – onhan ojassa vielä reilusti tilaa. 

 

Paavali kehotti Rooman kristittyjä: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Uskon että Paavali sanoisi saman meille. Meidän tulisi etsiä rauhaa, niin pitkälle kuin se on mahdollista. Jeesus puhui ”rauhantekijöistä”, henkilöistä, jotka aktiivisesti pyrkivät kohti rauhaa (Matt. 5:19). 

Meidän tulee vaikuttaa maailman tilanteeseen niin pitkälle kuin se on mahdollista. Lisäksi meidän tulisi pohtia oman maamme, kaupunkimme ja sukumme tilaa. Mitä voisimme tehdä perheemme, seurakuntamme ja kaupunkimme keskellä, että rauha lisääntyisi keskuudessamme? 

Ehkä yksi askel olisi päättää kuunnella toista narratiivia: Lukea muutakin kuin murhetta, ahdistusta ja pelkoa herättäviä otsikoita. Muistaa, että voin itse valita millä mieleni täytän. Päättää että, niin kauan kun se on mahdollista ja minusta riippuu, elän rauhassa kaikkien kanssa. 

 

Pekka Perho

Kirjoittaja johtaa Nouse ja Loista -työtä puolisonsa Neean kanssa.

 



UUTISET