Mistä onni löytyy

Suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa jo toista vuotta peräkkäin. Näin ainakin YK:n onnellisuusraportin mukaan. Seuraavaksi onnellisimpia oltiin Tanskassa ja Norjassa. Ruotsi sijoittui seitsemänneksi.

Minun on hiukan vaikea niellä tulosta sellaisenaan. Mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se tosiasia, että työssäni näen lähinnä ahdistuneita, masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä. Enkä kyllä näe kovin iloisia ilmeitä kaduillakaan, ainakaan talvisin. Tilastojenkin mukaan joka viides suomalainen on masentunut, ja puoli miljoonaa käyttää masennuslääkkeitä. Riskiryhmiin näyttävät kuuluvan yli 75-vuotiaat ja nuoret alle kolmekymppiset.

Tutkimustuloksiin vaikuttaa luonnollisesti paljon se, mitä ja miten kysytään. Onnellisuutta mitattaessa painopiste oli bruttokansantuotteessa, vapaudessa ja sosiaaliturvassa. Niissä siis pärjäämme. Mutta entä jos kysyttäisiin, milloin viimeksi pelkäsit, koit alakuloa ja riittämättömyyttä, murehdit tai et saanut nukutuksi? No, se ei olisi enää onnellisuustutkimus vaan esimerkiksi ahdistuneisuustutkimus.

Suomi on mukana kaksi vuotta kestävässä eurooppalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitetään masennusta, eli tulevaisuudessa saamme lisävalaistusta kansamme mielenterveyteen. Varhaisemmissa tutkimuksissa olemme tälläkin alueella, samoin kuin itsemurhien määrässä, yltäneet kärkijoukkoon. Ja jo nyt meillä masennusta pidetään kansantautina. Siis: maailman onnellisin masennusta poteva kansa?

Paljon riippuu myös siitä, miten onnellisuus ylipäätään määritellään. Siihen on lukuisia näkökulmia. Onnellisuus on esimerkiksi tyytyväisyyttä siihen, mitä minulla on. Se on sitä, että minulla on riittävästi rahaa peruselämään, terveyttä, ystäviä, tunnetta omasta tärkeydestä, kuulumisesta johonkin. Demokritoksen mukaan onnellisuus on sitä, ettei surra sitä, mitä meiltä puuttuu, vaan iloitaan siitä, mitä meillä on.

On arvioitu, että onnellisuuteen vaikuttaa perimä 50-prosenttisesti, olosuhteet kymmenen prosenttia ja muut seikat 40 prosenttia. Ryhmään muut laittaisin asenteet. Pessimisti suree sitä, mikä puuttuu. Optimisti kiittää siitä, mitä hänellä on. Vaikka temperamenttiaan eli luonnettaan ei voi muuttaa, ajatuksia ja asenteita voi harjoittaa. Aivotutkijoitten mukaan ajatuksen vaihtaminen vaatii kolmisen viikkoa tai noin 70 kertaa. Eli jos kolme viikkoa sanon itselleni, että kyllä siinä lasissa on vielä noin paljon vettä, alan uskoa siihen. Tämä ei kuitenkaan päde masennustiloissa.

Onni on ylipäätään epävakaa tila, jos se koetaan ja määritellään ”maallisin” menetelmin. Emme voi paljoakaan vaikuttaa olosuhteisiin mutta siihen voimme, miten olosuhteisiin suhtaudumme. Esimerkiksi jos ulkona sataa, vaikka olin aikonut pitää ulkoilupäivän, voin kiitellä siitä, miten sainkin ulkoilupäivän sijasta aikaa paneutua lukemiseen.

Hengellisessä mielessä onnellisuus on muuta kuin sitä, mitä meille tapahtuu. Onneni on Raamatun mukaan olla lähellä Jumalaa, kuten psalmissa sanotaan. Uskovan onni on siinä, että saa olla turvassa Jumalan kämmenellä tuli mitä tuli. Se on Jeesuksen lupaamaa šalomia, olosuhteista riippumatonta rauhaa. Tällöin voi olla stereotilassa: ulkoinen ihminen kärsii mutta sisäinen luottaa, uskoo ja toivoo.

Salme Blomster

Kirjoittaja on kirjailija ja terapeutti.