Torstai 9. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Timo, Dennis

Mistä nostetta lähetystyöhön?

Helluntailaisilla ei ole aihetta paukutella henkseleitä. Tosiasia on, että seurakuntien panostukset lähetystyöhön ovat vähentyneet, mihin lienee monia syitä, Ruut Ahonen kirjoittaa.
Helluntailaisilla ei ole aihetta paukutella henkseleitä. Tosiasia on, että seurakuntien panostukset lähetystyöhön ovat vähentyneet, mihin lienee monia syitä, Ruut Ahonen kirjoittaa.

21.11.2023 | Tällä viikolla Ristin Voitto uutisoi yli 30 suomalaista lähetysjärjestöä kokoavan Lähetysneuvoston tilastoista vuodelta 2022. 

Jo vuosia peräkkäin Suomesta on saateltu yhä vähemmän ihmisiä lähetystyöhön ulkomaille. Helluntailaisten kannalta on rohkaisevaa, että Fidan lähettimäärä on pysynyt suomalaisjärjestöistä selkeästi suurimpana. Myös lyhytaikaisen lähetystyön vetovoima näyttäisi olevan kasvussa. 

Isossa kuvassa helluntailaisillakaan ei ole silti aihetta paukutella henkseleitä. Tosiasia on, että seurakuntien panostukset lähetystyöhön ovat vähentyneet, mihin lienee monia syitä. 

 

Miksi sitten lähetystyö pitäisi nostaa esiin tai valitella sen hiipumista? 

Käsky mennä ja tehdä kansoista opetuslapsia on Jeesuksen oma, eikä käskylle ole annettu takarajaa. Jeesus sanoi juuri ennen taivaaseen menoaan, että koska hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, niin menkää – ja muistakaa, että hän on kanssanne maailman loppuun asti. 

Maailman tulevaisuus lepää lähetystyön varassa, sillä kun evankeliumi on viety kaikille kansoille, Jeesus voi palata maan päälle. Tästä näkökulmasta onkin vaikea keksiä mitään muuta, mihin kristityn olisi yhtä tärkeä panostaa omalla paikallaan kuin lähetystyöhön. Osa lähtee, osa lähettää, mutta kaikille on varattu kuviossa jokin aktiivinen rooli. 

 

Itse näen, että Jeesuksen käskyyn tehdä opetuslapsia kätkeytyy avain lähetysinnon kasvuun, myös Suomessa. Opetuslapsi oppii tuntemaan Jeesusta ja luottamaan häneen. Hän haluaa löytää reitin palvella. Hänen elämästään tulee yhtä aikaa arkista ja yliluonnollista.

 

 

      Käskylle ei ole annettu takarajaa.

 

Jos perheissä ja seurakunnissa löydetään lähetystyön imu ja välitetään se myös lapsille ja nuorille esimerkin kautta, lähettimääräkäyräkin voi lähteä kaartumaan ylöspäin. Lähetysrakkaus näkee ne monet mahdollisuudet, jotka alkavat jo kotiovelta. Aina ei siis ole kyse kaukomaista, vaikka joskus tie vie sinnekin. Riippuu siitä, mihin Jumala ketäkin kutsuu. 

 

Viime kesän alussa Jumala yllätti minut ja puolisoni osoittaessaan suuret mediakoulutustarpeet Aasiassa. Yksi asia johti toiseen, ja tänä syksynä huomasimme olevamme keskellä lähtemisprosessia Tellus-lähetyskoulutuksineen. 

Tammikuussa muutamme Aasiaan ja alamme kouluttaa siellä seurakuntia, etenkin niiden nuoria, käyttämään mediaa Jumalan valtakunnan laajentamiseksi. 

Lähtö tuli meille odottamatta – mutta ei kuitenkaan täysin. Emme unelmoineet muutosta, saati Aasiasta, mutta olimme vuosia sitten antaneet elämämme suunnan Jumalan käsiin ja toimineet sen mukaan myös Suomessa. Lähetysrakkaus puolestaan oli istutettu meihin jo kauan sitten, lähettäjinä toimineiden vanhempiemme ja lapsuudenkodeissamme vierailleiden lähettien esimerkin kautta. 

 

Jotta moni löytäisi paikkansa Jeesuksen lähetyskäskyssä, tarvitaan rukousta ja luovuutta esimerkiksi löytää varoja, joilla lähettää. Jeesus nimittäin sanoi myös näin: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa” (Luuk. 10:2). 

 

Ruut Ahonen 

Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö, joka valmistautuu lähetyskentälle.



UUTISET