Marraskuun toinen sunnuntai, erityisen merkityksellinen.
Niin kauan kuin oma isä elää, se on hänen päivänsä, rakkauden ja kiitollisuuden täyttämä. Vuosien myötä entistä tärkeämmäksi on käynyt myös omien poikien isän onnitteleminen. Ei ole
itsestäänselvää, että kelpo miehestä tulee kelpo isä.
Edeltä taisi käydä kirkkaasti selville se, kuinka onnekas
olen: olen saanut hyvän isän niin itselleni kuin lapsillenikin.
Muistan olla kiitollinen, suuresti kiitollinen.
Havahduin kipeästi isäkokemusten erilaisuuteen
kuunnellessani kahta ystävää isänpäivänä.
Toinen oli vasta menettänyt iäkkään isänsä. Tämä oli tukenut tytärtään loppuun asti rakastaen ja rukoillen. Päivä oli
täynnä haikeutta: ensimmäinen isäinpäivä ilman elämän tärkeän
miehen läsnäoloa.
Toisen ystävän menetys oli varhainen ja karu: isä oli
lähtenyt hänen elämästään vauvaiässä, eikä ollut koskaan muistanut tyttären merkkipäiviä tai osallistunut välittäen hänen elämäänsä.
Lähetettyihin postikortteihin ja kirjeisiin ei tullut vastausta, eikä
tytär koskaan saanut tutustua nyt jo edesmenneeseen isäänsä. Isä
ei kertaakaan osoittanut kiinnostusta, ei kysynyt vointia –
eikä päässyt koskaan näkemään, miten hieno nainen hänen hylkäämästään tyttärestä tuli.
Mahtoivatko näiden kahden isän saamat eväät elämään olla
erilaiset? Oliko toinen vastaanottanut rakkautta ja osasi sitä siksi
myös lahjoittaa? Oliko toinen jäänyt vaille rakkautta ja turvaa,
eikä hänellä siksi ollut uskallusta tai välineitä isän tehtävään?
Oma isäni kasvoi 1930–40-luvuilla maatilalla, jossa oli
paljon perhettä, eläimiä, työtä ja tointa. Isovanhemmat taisivat kuulua vielä siihen sukupolveen, joka ei suuremmin hellinyt tai
kannustanut.
Nuorena aikuisena uskoon tullut isäni katkaisi tämän tunteet kätkevän, puhumattoman ja pussaamattoman sukupolvien ketjun. Perheen saatuaan hän piti meitä lapsiaan hyvänä, kasvatti rohkaisten ja keskustellen. Tämä on minun arvokas
kokemukseni.
Nytkin isäinpäivänä, vielä 85-vuotiaana, hän totesi
vanhuutensa olevan lohdullista, kun on saanut niin rakastavan perheen. Millainen on sellaisen ihmisen jumalakuva, jonka isä on ollut hyväksi isäksi kelpaamaton? Tai sellaisen, jolla ei ole
kokemusta isästä lainkaan?
Vapahtajan armon kokeminen voi korjata rikkimennyttä,
synnyttää uutta näkökulmaa ja tuoda armahdusta sekä itseään, omia tekojaan ja laiminlyöntejään että läheisten haavoittavaa
käytöstä kohtaan. Myös ammattiapu ja hengellinen sielunhoito ovat
hyödyllisiä.
Kokemus Jumalasta vertautuu yllättävän paljon siihen,
millaiseksi isän miellämme. Lohduttavaa on kuulla sellaisen ihmisen kertomus, joka on vasta läheiseen jumalasuhteeseen päästyään saanut ensimmäisen kokemuksen hoitavasta ja armahtavasta isänrakkaudesta.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...