Minäkö evankelista? 

Jonkun mielikuvissa evankelista on ärjyvä lavaleijona, joka huutaa parannusta kasvot punaisena. Toinen näkee evankelistan tehokkaana traktaattikoneena, joka kulkee ovelta ovelle kitaraa soitellen. Lopputuloksena on helppo todeta: ”Minä en ole evankelista.” 

En mieltänyt itseäni evankelistaksi moneen vuoteen. Heti uskoontuloni jälkeen halusin jutella kaikkein ystävieni kanssa Jeesuksesta. Vastailin koulukavereitten kysymyksiin uskostani, kunnes lukion käytävä täyttyi väestä ja minun oli pakko korottaa ääntäni, että kaikki kuulivat. 

Jos joku olisi väittänyt, että ”saarnasit, Pekka, koulussa evankeliumia”, olisin varmasti kieltänyt sen. En minä omasta mielestäni saarnannut, kerroin vain koulukavereille Jeesuksesta – se, että heitä oli muutama kymmenen kokoontuneena samaan paikkaan, vaati vain kovempaa äänenkäyttöä. Pidin Raamatun välissä rukouslistaa, jolla oli 10 ei-uskovan ystävän nimet. Kun joku heistä tuli uskoon, siirsin hänen nimensä toiselle, ”uskovat kaverit” -rukouslistalle. 

Seurakunnassa aloitin pastorin pyynnöstä nuorisokuoron. En osaa laulaa enkä soittaa, mutta nuorisokuoro oli kuulemma hyvä tapa saavuttaa nuoria – ja sitä minä halusin tehdä. Menetelmä oli minulle äärimmäisen outo, mutta jos joku tulisi uskoon, se olisi ollut nuotin vierestä laulamisen arvoista. Olin rakastunut Jeesukseen ja halusin kertoa siitä jollekin. 

Uskon, että monella on samankaltainen näkemys evankelioinnista kuin minulla oli. ”En ole evankelista” on sen verran yleinen ajatus, että uskon sen estävän meitä elämästä uskoamme todeksi arjen keskellä. Uskossa olemiseen kuuluu uskosta puhuminen; myös niiden kanssa, jotka eivät vielä ole uskossa. Jos rajoitamme evankelioinnin evankelistoille, olemme rajoittaneet Jumalan toiminnan omassa elämässämme. 

Väitän, että vääristynyt kuva evankelioinnista on yksi suurimmista esteistä seurakuntiemme kasvulle. Jos voisimme muuttaa käsitystä evankelioinnista, voisimme nähdä uuden kasvun aallon. Tämä mielessä aloimme kehittää uudenlaista evankeliointikoulutusta, joka murtaisi epäluuloja ja auttaisi kurssin kävijöitä evankelioimaan välittömästi kurssipäivän yhteydessä. 

Jos uskova saa yhdenkin positiivisen kokemuksen henkilökohtaisesta evankelioinnista, hän voi innostua evankelioimaan myös tulevaisuudessa. Tästä lähtökohdasta aloimme rakentaa kurssia, joka ei perustu pelkästään teoriaan, vaan joka laittaa evankelioinnin käytäntöön heti. 

Tuloksena syntyi Sijoita ihmisiin – evankelioinnin ABC, sopivan kevyt koulutuspaketti, jossa evankelioiminen ihmisiin sijoittamisena pistetään käytäntöön välittömästi. Päivän aikana toteutetaan kysely, jossa jokaisella koulutukseen osallistuvalla on mahdollisuus kertoa evankeliumi valitsemalleen ystävälle. Sijoita ihmisiin -päivässä alueelliset Hyvä Sanoma -yhteysevankelistat toimivat kouluttajina joko itsenäisesti tai tiimin kanssa. 

Riippumatta siitä minkälaisena näet evankelistat, jokainen meistä voi jakaa omaa uskoaan eteenpäin arjen keskellä, ihan omana itsenämme. 

Uskossa olemiseen kuuluu uskosta puhuminen. 

Pekka Perho 

Kirjoittaja on Hyvä Sanoma ry:n evankelioinnin koordinaattori.