Milloin Sana palaa tyhjänä?

Olen nähnyt, kun Raamattuja poltetaan.

Olin kerran evankelioimassa eräässä loppusyksyn musiikkitapahtumassa. Parinani oli nuori nainen, ja menimme auttamaan erästä ruohikossa laskuhumalassaan mönkivää nuorta miestä. Kohteemme oli kiitollinen avusta ja purki sydäntään, että tyttöystävä jätti ja, anteeksi vaan, kaikki naiset ovat tuollaisia.

Parini alkoi selittää miehelle, että Jumala haluaa sinun elävän puhtaana ja että sinun pitää odottaa sitä oikeaa eikä elää synnissä. Hyvin alkanut kohtaaminen päättyi vähemmän yllättäen seinään. Parini pahoitteli jälkeenpäin minulle, että oli niin loukkaantunut miehen kommentista, että iski Raamatulla takaisin.

”Jumalan Sana ei palaa tyhjänä” on paljon toistettu, raamatullinen slogan. Minua on monesti kehotettu soveltamaan Raamatun sanoja keskusteluissa ja viittaamaan keskusteluissa Raamatun teksteihin, jotta Jumala pääsisi tekemään työtä Sanansa kautta. Tässä on oma järkensä: Jumalan sana on väkevä ja voimallinen. Se on siementä, joka voi palata mukanaan suuri sato. Se on kipinöitä, jotka sytyttävät sydämet liekkeihin. Voimme odottaa satoa ja syttymistä.

Suuri voima vaatii kuitenkin kantajaltaan suurta vastuuta. Itse olen huomannut kolme asiaa, jotka on hyvä pitää mielessä, kun soveltaa Raamattua toisten elämään. Ensiksi kaikki eivät yksinkertaisesti ymmärrä, mitä puhumme. Jos teinin kysymykseen alkoholin juomisesta vastaa lainauksella pienistä ketuista, vertauksen tarkoitus voi jäädä epäselväksi maataloutta heikommin ymmärtävälle. Tilanne ei ole tietenkään yhtään helpompi, jos lainaamme jakeita vanhurskaudesta selittämättä, mitä teksti tarkoittaa. Lopputulos on sama kuin yrittäisi koota Ikean TV-tasoa ymmärtämättä kokoamisohjeita.

Toiseksi Raamatun lauseiden viljelyn keskellä tulisi tarkistaa, että emme viljele irtojakeita vain siksi, että voisimme suojautua ihmisiltä, maailmalta ja elämän monimutkaisuudelta. Jos vilpittömän kysymyksen kuittaa aina valmisvastauksella, on vaarana, että jätämme ihmiset tarkoituksella käsivarren mitan päähän.

Kolmanneksi olen vakuuttunut, että Jumalan sana on mahdollista saada, ei vain palaamaan, vaan myös palamaan tyhjänä. Kun Raamatun jakeesta muotoillaan tikari ja se heitetään ihmistä kohti, se syttyy tuleen, eikä siitä jää edes tuhkaa sadoksi. Tällaisesta siemenestä kasvaa vain riitaa, kiukkua ja erimielisyyttä.

Jaakobin mukaan kieli on tuli, joka voi sytyttää jopa elämän pyörän. Se voi saada Raamatun sanankin palamaan helvetin tulta. Tällaisella liekehtivällä miekalla voi sivaltaa niin ulkopuolisia kuin kanssauskoviakin. Se on armottomuutta, kovuutta ja lain taulujen graniittia. Silloin me käytämme Kristuksen sanaa tuhoamaan Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä ja pahimmillaan Kristuksen seurakuntaa.

Raamattuja on poltettu pitkin historiaa. Toivon siis, että Jumalan kansa ei koskaan anna Jumalan sanan palaa tyhjänä.


Markus Mäenpää

Kirjoittaja on aamuvirkkujen kaksospoikien isä ja teologian jatkoopiskelija.