Miksi paastoaisin?

Eräissä häissä vuosia sitten huomioni kiinnitti vanhempi mieshenkilö. Tai oikeastaan hänen ruokalautasensa, koska sitä ei näkynyt. Miehellä oli vain lasi vettä, ja hän jutteli muiden kanssa mitä normaaleimmin, vaikka koko muu pöytäseurue nautiskeli hääateriasta herkullisine jälkiruokineen.

 Päättelin itsekseni, että papinpukuisella miehellä oli menossa hengellinen paasto, joka kesti varmaan useamman päivän ja osui myös häiden ajankohtaan. Tuolloin en lainkaan tajunnut paaston olemusta, ja ehkä siksi jopa kyseenalaistin, oliko häissä pelkän veden juominen edes aivan kohteliasta.

Monta vuotta myöhemmin paastoaminen tuli uudelleen vastaan mutta nyt omakohtaisemmin. Kun edessä oli tarpeeksi isoja valintoja, tuli tarve etsiä Jumalan johdatusta myös järeämmin keinoin. Luin Pekka Havupalon kirjan Paastoten lähelle Jumalaa, ja viimeistään se auttoi ymmärtämään, millainen ase paasto voikaan olla.

Kirjassa todettiin, että paastotessa olo tuntuu usein tavallista alavireisemmältä, mutta ruuatta vietetyn ajan varsinainen vaikutus paljastuu jälkikäteen. Asia on juuri näin. Ensin vatsa kurnii vaateliaasti, kunnes se rauhoittuu, ja mielikin hiljenee. Pieni heikkous kuitenkin tuntuu kropassa, joten läheisiä saattaa olla tarpeen varoittaa paastosta – ja turhasta provosoinnista.

Jos paaston syy on Jumalan etsiminen eikä esimerkiksi laihtuminen, joka verhotaan rukouskampanjaksi, miksi se kannattaa? Jori Brander vastaa tähän blogissaan: ”Jos paaston ydin on suunnata kohti Jumalaa ja hänen tuntemustaan, paastosi tuo sinut hänen läheisyyteensä. Se on valtava askel eteenpäin. Se on askel pahan voittamisesta hyvän valtaamiseen elämän taistelukentällä.”

Joskus paastoa kutsutaankin hengelliseksi sodankäynniksi. Termi kuulostaa hieman juhlalliselta, mutta osuu naulan kantaan: hengellisellä paastolla voi olla jopa historiaa mullistavia vaikutuksia. Ennen kuin Jeesus alkoi toimia kansan keskellä, hän vetäytyi erämaahan, paastosi ja vastusti paholaisen kiusauksia lainaamalla Sanaa. Lähetystyökin lähti siitä, että seurakunta rukoili ja paastosi. Sitten Pyhä Henki puhui ja rukoilijat ymmärsivät lähettää valitut henkilöt matkaan oikeaan suuntaan.

Tammikuussa monet helluntaiseurakunnat ovat pitäneet rukous- ja paastoviikkoa tai keskittyneet aiheeseen jonkin aikaa. Jos paasto tehostaa jo yksittäisen ihmisen rukousta, kuinka paljon voimaa tuleekaan siitä, että seurakunta paastoaa ja vie asioita aktiivisesti Jumalalle. Parhaimmillaan yhteinen paastoaika voi johtaa johonkin aivan uuteen kyseisellä paikkakunnalla.

Jori Brander jatkaakin blogissaan: ”Pahan voittaminen on vasta puoli voittoa. Seuraava askel on rakentaa uutta viholliselta valloitetulle alueelle. Näin tapahtuu sodassakin. Kun sota loppuu, ei maata jätetä ennalleen tyhjäksi tantereeksi, vaan sodan loppu on alku uudelleen rakentamiselle. Rakentaminen aloitetaan sille pohjalle, joka on voitettu sodassa.”

 

 

Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö.