Keskiviikko 18. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Erkki, Eero, Eerikki, Eerik, Erik, Jerker, Erika

Mausteet eivät korvaa raaka-aineita

Monesti muissa seurakuntakulttuureissa meitä kiehtovat kehälliset, maustemaiset asiat. Niillä yritämme epätoivoisestikin saada omat keitoksemme maistumaan erilaisilta, kirjoittaja haastaa.
Monesti muissa seurakuntakulttuureissa meitä kiehtovat kehälliset, maustemaiset asiat. Niillä yritämme epätoivoisestikin saada omat keitoksemme maistumaan erilaisilta, kirjoittaja haastaa.

Olohuoneen vitriinissä on yhä lasipurkki, jossa on simpukoita. Ne poimittiin vuosia sitten rannalta perheen etelänmatkalla, lähtöä edeltäneenä iltapäivänä.  

Ihmisen pää toimii jännästi: kun ottaa käteen kourallisen simpukoita, varpaiden välissä alkaa tuntua rantahiekka ja jostain saapuu muistohipaisuna aallokon ääni ja jokin tuoksu, laulu, rannalla leikkivän lapsen kikatus, kaunis näkymä, reissussa sanottu lausahdus. Tärkeitä muistoja, palasia kertomuksessa. 

 

Matkoilta kannattaa tuoda mukanaan myös mausteita. Niiden avulla reissu jatkuu vielä pitkään – keittiössä. En ole erityisen hyvä kokki, mutta nelikymppisen kokeilunhalu on muuttunut tarpeeksi keskittyä ja ottaa kokonaisuuksia haltuun. 

Innostus anatolialaiseen keittiöön on tullut jäädäkseen, ja olen kuin keskiluokkaisuutta lempeästi ivaavien meemien ruumiillistuma. 

Pohjustelen kaikenlaista öljyillä, yrteillä ja valkosipulilla. Tärkein mauste on kuitenkin itsepetos: vai tuleeko perunamuusista muka jotenkin välimerellisempää basilikan kanssa, tai alkaako makaronilaatikko puhua italiaa, jos mukaan sotketaan pestoa.

 

 

       Kasvu tapahtuu kotimullassa.

 

Harrastelija intoilee mausteista, mutta ammattilainen keskittyy hyviin raaka-aineisiin, jotka ovat kaikkien ruokakulttuurien kovinta ydintä. 

Vertauksen hengelliseen maailmaan voi tehdä suoraan. Monesti muissa seurakuntakulttuureissa meitä kiehtovat kehälliset, maustemaiset asiat. Niillä yritämme epätoivoisestikin saada omat keitoksemme maistumaan erilaisilta. 

Vanhoissa kirkoissa kiehtoo mystiikka ja pyhän tuntu, ikiaikaisuudellinen humina ja tradition katkeamattomalta vaikuttava ketju – uudemmissa taas innostus, rentous, moderni ulkoasu ja inspiroiva muutospuhe. 

 

Raaka-aineet kuitenkin ratkaisevat. Ne on lisäksi jatkuvaan käyttöön useimmiten tuotettava lähellä. 

Ainoastaan mausteilla ei voi elää. Ja maustaja huomaa usein harmikseen, että kotoisalla raaka-aineella on oma ominaismakunsa, joka ei suostu taittumaan, vaikka kuinka sirottaisi eksoottista sävyä mukaan. 

Tai sitten havainto ei olekaan harmillinen. Hyvät, puhtaat raaka-aineet osoittavat voimansa. Ne ovat ravitsemuksen perusta, hengissä säilymisen edellytys. 

 

Hengellisissä kysymyksissä on tärkeää panostaa raaka-aineisiin, ei mausteisiin. Kristityn lähiraaka-aineita ovat Raamattu – juuri sellaisena kuin sen itse ja omassa lähiyhteisössämme ymmärrämme ja tulkitsemme, ja rukous – lähestyminen Isää juuri sellaisena lapsena, jona itsemme koemme. 

Voin hyvin matkustaa maailman ääriin saamaan inspiraatiota ja kokemaan uudistumista. Varsinainen kasvu tapahtuu kuitenkin kotimullassa, koska kasvu vaatii aina aikaa ja juurtumista. 

Mutta ei siinä mitään, maittava ravinto tarvitsee mausteita, muutakin kuin suolaa ja mustapippuria. Ja se pippurikin on tuotu jostakin kaukaa, sieltä missä pippuri kasvaa. 

 

Anssi Tiittanen

 

 

Kirjoittaja on RV:n uutis- ja verkkopäällikkö ja seurakunnanistuttaja.



UUTISET