Maanantai 6. joulukuuta.
Nimipäivää viettää Niilo, Nikolai, Niko, Niklas

Lisää suopeutta

"Paljon puhuttu kahtiajakautuminen saa ravintonsa siitä, ettei vastakkaisen näkökulman edustajaa osata tai edes haluta kuunnella", Elina Rautio kirjoittaa.
"Paljon puhuttu kahtiajakautuminen saa ravintonsa siitä, ettei vastakkaisen näkökulman edustajaa osata tai edes haluta kuunnella", Elina Rautio kirjoittaa.

Vuosia sitten television ajankohtaisohjelmassa haastateltiin asianajajaa, joka oli puolustanut oikeudessa henkirikoksesta syytettyä. Toimittaja kysyi lakimieheltä, miten tämä oli suostunut tehtävään. ”Ajattelen, että hänkin on kerran ollut pieni, viaton lapsi”, mies vastasi. 

Asianajajan vastaus sisältää kaksi merkittävää näkökulmaa: ymmärryksen siitä, ettei rikoksentekijäksi kasveta tyhjiössä, ja halun antaa ihmisarvo paatuneimmallekin rikolliselle. 

Filosofiassa tällaista näkökulmaa voitaisiin kutsua suopeuden periaatteeksi. Suopeudessa on kyse hyväntahtoisuudesta ja halusta esittää toisen asema tai käyttäytyminen parhaassa mahdollisessa valossa. 

Raamatussa suopeuden voi nähdä yhtenä rakkauden ilmenemismuotona. Esimerkiksi Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä rakkaudesta sanotaan näin: ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo ––.”

 


     "Virheen tehnyt saa moninkertaisella mitalla takaisin."

 

Suopean mielenlaadun puute näkyy erityisen vahvasti sosiaalisessa mediassa. Paljon puhuttu kahtiajakautuminen saa ravintonsa siitä, ettei vastakkaisen näkökulman edustajaa osata tai edes haluta kuunnella. Puhumattakaan vihapuheesta, jonka kohteen halutaan kärsivän ja menettävän ihmisarvonsa. 

Toisen ihmisen mustamaalaamiseen ja hänen motiiviensa tahalliseen väärin tulkitsemiseen sortuvat niin ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen uskovat humanistit kuin Jeesusta seuraavat kristitytkin. Ihminen on itsekeskeinen ja sokea omille vaikuttimilleen. Kun sisimmän kipu on kova tai oma agenda on vaarassa, toisesta ihmisestä tulee kasvoton ja tunteeton uhka. 

Siksi virheen tehnyt saa usein moninkertaisella mitalla takaisin ja eri tavoin ajatteleva pahan ja tyhmän leiman. 

 

Positiivisen kasvatuksen asiantuntijat kehottavat pohtimaan ennen lapsen rankaisemista, mistä lapsen käytös johtuu. Voisiko kiukun takana olla nälkä tai väsymys? Entäpä jos taapero riehuu, koska kaipaisi aikuisen läsnäoloa ja seuraa? 

Voisiko tästä kasvatusvinkistä ottaa oppia muissakin ihmissuhteissa? Voisimmeko kysyä ennen tuomion sanojen kuuluttamista, mikä mahtoi olla meitä loukanneen tai suututtaneen ihmisen käytöksen takana? Voisimmeko yrittää kuunnella ja kunnioittaa ihmistä silloinkin, kun hänen näkökulmansa sotii omia arvojamme vastaan? 

Uutta aborttilakiesitystä vastustava lääkäri Miikka Nummenpää kertoo viikon 35 Ristin Voitossa haluavansa ymmärtää myös lain lievennyksen kannattajia. ”He eivät ole vain ’pahoja ihmisiä, jotka haluavat tappaa lapsia’. Heilläkin on tärkeitä ajatuksia esimerkiksi naisen terveydestä ja siitä, että lasten tulisi olla toivottuja ja haluttuja”, hän sanoo. 

 

Nummenpää antaa esimerkin toimintatavasta, joka voi mullistaa keskustelukulttuurin niin sosiaalisessa mediassa kuin perheissä ja hengellisissä yhteisöissä. Se on halu nähdä toinen ihminen mahdollisimman myönteisesti, toivoa hänelle hyvää ja jopa oppia häneltä. Tehdessämme näin pystymme näkemään itsellemme vaikeankin henkilön arvokkaana ihmisenä, jolla on tunteet. 

Jos mikään muu ei auta, voimme kuvitella tämän ihmisen pieneksi lapseksi, joka ei ehkä ole saanut elämäänsä kaikkia tarvitsemiaan kasvuaineksia mutta on siitä huolimatta kunnioituksemme arvoinen. 

 

Elina Rautio

Kirjoittaja on Aikamedian toimittaja.

 



UUTISET