Nimipäivää viettää Valto, Valdemar, Valdemar, Volmar
Lavakulttuurin kulisseissa
Maailmasta ei löydy täydellisiä ihmisiä eikä täydellisiä yhteisöjä. Virheitä tulee ilmi myös kristillisissä yhteisöissä, joissa kompastelut näyttävät toisinaan erityisen räikeiltä kristinuskon korkeiden moraalisten standardien takia.
Joskus vinoumien syy piilee syvemmällä rakenteissa. Esimerkiksi evankelioivaan herätyskristillisyyteen ja siten helluntailaisuuteenkin perinteisesti liittyvä lavakulttuuri tekee esiintyjien osasta haavoittuvan. Lavalla ei haluta nähdä ensisijaisesti erehtyneitä ja heikkoja ihmisiä, jotka kamppailevat kiusausten kanssa.
Baptistien arabiankielisen teologisen seminaarin sivuilla julkaistussa blogissaan Wissam Nasrallah sanoo, että lavakulttuurin tuoma siloitellun pinnan paine vetää johtajat helposti kaksoiselämään ja kätkettyihin synteihin. Ilmiön syyksi hän näkee kulttuurin, joka nostaa karisman luonteen edelle ja tulosten tuottamisen vastuuvelvollisuuden yläpuolelle. Näin jalustalle laitetuilta ryövätään haavoittuvuuden lahja.
Lavakulttuurissa perusasetelmana on parrasvaloihin tuotu pieni joukko esiintyjiä, joita iso joukko seuraa. Kun tietyt nimet saavat paljon huomiota, tavalliset uskovat jäävät helposti penkintäyttäjien rooliin.
Iso joukko on kasvoton ja korostaa yksinäisten yksinäisyyttä, joten jos uskovalta puuttuu vaikkapa pienryhmien tai palvelutehtävien tuoma tuki ja yhteyden kokemus, pelkkä lavalle katsominen ei tarjoa kunnon kasvualustaa.
Lavakulttuuri yksinään ei takaa sitä, että uskon perusasiat ovat varmasti selviä jokaiselle ja usko pääsee kasvamaan. Sen huonoihin puoliin kuuluu sekin, ettei kukaan välttämättä näe tai välitä, kun laumasta katoaa lampaita.
Helluntailaisuus on moninaistunut eikä lavakulttuuri hallitse yhtä vahvasti kuin ennen. Silti se vaikuttaa yhä rakenteissamme. Esimerkiksi nuorten toiminnassa viihtymiselle annettu arvo on korkea, mikä voi haudata alleen aidot kohtaamiset, kipuilut ja keskustelut, joita tarvitaan kestävän uskon rakentamiseen. Näin voi käydä ainakin niiden nuorten kohdalla, jotka pyörivät lähinnä suuremmissa tapahtumissa ilman säännöllistä yhteyttä paikalliseen seurakuntaan.
Puhe uskovien kaksoiselämästä olisi miellyttävää ulkoistaa julistajiin, mutta sama synnin kaava, tunnistamattomat ja tunnustamattomat asiat, voi viedä karille kenet tahansa.
Wissam Nasrallah toteaakin, ettei kaksoiselämä ole kertapäätös, vaan se syntyy sarjasta pieniä valintoja, joita varsinkin rasittunut ihminen voi perustella ”Jumala ei ole niin kapeakatseinen” tai ”Ansaitsen tämän” -tyyppisesti. Lopulta ihminen päätyy sisäiseen ansaan käytöksensä ja uskonsa kanssa.
Koronan jälkeen monet uskovatkin ovat väsyneitä. Kesään latautuu odotuksia, ja piristystä etsiessä on helppo tehdä pieneltä vaikuttavia mutta huonoja valintoja, mitä ne kullekin ovatkaan. Uupumustilassa jopa usko voi tuntua vain lisäsuoritteelta. Tässä tilanteessa parasta lääkettä ovat Jeesuksen sanat: Tulkaa minun tyköni, te kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ruut Ahonen
Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö.
