Eräs nainen oli matkalla Avakasin kanjonilta Agios Georgiosin kylään, kun helle yllätti hänet. Aurinko vei häneltä viimeisenkin halun kävellä ja pieksi hänen kalpeaa pohjoismaista nahkaansa. Samaa tietä sattui tulemaan eläkeläispariskunta ilmastoidulla vuokra-autollaan, mutta naisen nähdessään he väistivät ja menivät ohi. Samoin tekivät muut paikalle osuneet turistit: kun he näkivät naisen, he painoivat kaasua.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan britannialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki naisen raahustamassa ylämäkeä, hänen tuli tätä sääli. Hän meni naisen luo, kehotti nousemaan maasturinsa kyytiin ja vei nopeusrajoituksista häiriintymättä bussipysäkille. Kuka näistä ohikulkijoista oli riutuneen naisen lähimmäinen? Se, jolla oli eniten tatuointeja.
Kohtaaminen tapahtui Kyproksella, ja oikeastaan miehiä oli kaksi, kuski ja hänen ystävänsä. Edellinen asui maassa vakituisesti, kun taas jälkimmäinen oli minun laillani lomalla.
En ollut sairas vaan pelkästään väsynyt, joten olisin voinut kieltäytyä kyydistä. Jostain syystä en kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään, vaikka tilanteessa oli kaikki klassisen kauhutarinan ainekset: syrjäinen tie, yksinäinen nainen ja kaksi päästä varpaisiin asti tatuoitua miestä, jotka takuulla juoksisivat kovempaa kuin minä. Tai no, molemmilla oli kyllä tatuointeja, mutta vain kuskilla kirjaimellisesti päästä varpaisiin. Kuvia oli jopa sisäreisissä (tiedän, koska hän oli pukeutunut pelkkiin uimahousuihin). Painoin mieleeni korvan takana olevan tekstin, ”We’re all doing time”, jonka arvelin viittaavan vankilaan.
Kuoppaisella tiellä pomppiessani yritin olla paitsi lyömättä päätäni kattoon myös nauramatta ääneen, kun ajattelin, millaisen ”eläkeläisparin” olin saanut vastauksena rukouksiini. Miehet puhuivat keskenään englannin murretta, joka oli niin käsittämätöntä, että he olisivat voineet tietämättäni keskustella vaikka ruumiini paloittelemisesta. Tällä kertaa kuuntelin kuitenkin vaistoani, joka puhui vahvasti sen puolesta, että miehiin voi luottaa.
En nyt sano, että hei kaikki naiset, turvautukaa linnakundin näköisiin miehiin. Sen kuitenkin sanon, että ulkonäkö pettää.
Maailma on paha, sitä ei kai kukaan voi kiistää. Me kristityt tunnumme kuitenkin kiintyneen tähän ajatukseen vähän liikaa. Onhan maailma myös hyvä – miksi muuten pahuus yhä jaksaisi yllättää? Jumalan hyvyys puskee esiin odottamattomista paikoista kuin voikukka asvaltin läpi.
Kamalinta on antautua kokonaan pelon valtaan. Sellainen murtaa mielen, ja pahimmillaan ihminen muuttuu itse vaaralliseksi. Eräs tuttuni kertoi istuneensa vankilassa väkivaltarikoksista, koska oli niin peloissaan, että löi aina ensin.
Suomeen palattuani googletin kuskin korvan taakse tatuoidun tekstin. Kävi ilmi, että se viittaa Bo Lozoffin kirjaan, jossa opetetaan eri uskontoperinteistä nousevia henkisiä harjoituksia vangeille.
Olin ollut puoliksi oikeassa; todennäköisesti kuski oli ollut vankilassa, mutta lisäksi hän oli jonkin sortin uskovainen. Ei ehkä niin kuin me sen ymmärrämme, mutta lähimmäinen yhtä kaikki.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...