Perjantai 29. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Joonas, Jouni, Joni, Joona, Jonne, Jonni

Lähtöruutua ei ole - "Ihmistä ei voi nollata"

Raamatun ratkaisu ihmisen alusta aloittamisen kaipuuseen ei ole lupaus palaamisesta vanhaan, Anssi Tiittanen kirjoittaa.
Raamatun ratkaisu ihmisen alusta aloittamisen kaipuuseen ei ole lupaus palaamisesta vanhaan, Anssi Tiittanen kirjoittaa.

Kukapa ei joskus kaipaisi uutta alkua ja paluuta lähtöruutuun. 

Lähtöruutu-metafora on tullut käsitteistöömme lautapelien maailmasta. Todennäköisesti pohjalla on vuonna 1935 julkaistu Monopoly. Siinä lähtöruudussa käydään tämän tästä ja pelaaja aloittaa uuden kierroksen uusine mahdollisuuksineen.

 

 

Ajatus lähtöruutuun palaamisesta on sukua puhtaan pöydän metaforalle. Sellaisenkin ääreen ihminen silloin tällöin mielii. 

Lähtöruutuun astutaan usein uuden vuoden alkaessa, kotipaikkakunnan vaihtuessa tai tuoreen työpaikan aloitustunnelmissa. 

Jollekin lähtöruutua voi symbolisoida myös vaikkapa konkurssi, potkut työpaikasta tai avioeron astuminen voimaan. 

 

On selvää, että lähtöruutu on pelkkä metafora. Mitään todellista lähtöruutua tai mahdollisuutta alusta aloittamiseen ei suoda meistä kenellekään. 

Ihminen on aina kertymä jostakin, kokemuksiensa summa. Ihmistä ei voi nollata. Jatkamme aina siitä, mihin viimeksi jäimme.

Lähtöruutua ei ole.

 

 

Seurakuntakentässä törmää myös joskus unelmaan lähtöruutuun palaamisesta. Usein silloin haaveillaan, että voitaisiin olla kuten joskus ennen. 

Silloin usein sivuutetaan juuri se, että vaikka laulaisimme kaikki samat laulut, saisimme takaisin kaikki vanhat tilat ja tavarat ja pukeutuisimme jopa samoihin vaatteisiin kuin silloin joskus (olkoonkin, että tiukkaa voisi tehdä), liian paljon olisi muuttunut. 

Me olemme muuttuneet. Meihin on tullut lisää kerroksia. Meidän tapamme katsoa ja kokea on peruuttamattomasti muuttunut. Meihin on tullut osumia ja kipuja. Me emme ole niin kuin ennen. 

Lähtöruutua ei ole.

 

 

     On ihan luvallista todeta, että ei tämä nyt vielä ole tässä.

 

Henkilökohtaisella tasolla moni toistaa kipeää kysymystä, milloin aiempi elämä taas palaa. Jos on joutunut kokemaan rajuja kriisejä ja iskuja, on ymmärrettävää, että kaipuu siihen aiempaan onnelliseen elämään, joka saattoi päättyä silmänräpäyksessä, on kova. 

En halua vähätellä kenenkään kohtaamia musertavia kokemuksia. Mielenterveyden ja eteenpäin selviytymisen kannalta on silti ratkaisevan tärkeää sisäistää, ettei paluuta mihinkään entiseen koskaan ole. 

 

Raamatun ratkaisu ihmisen alusta aloittamisen kaipuuseen ei ole lupaus palaamisesta vanhaan. Raamattu puhuu uudistumisesta. Jumala lupaa, että ”minä teen kaiken uudeksi”. Kun Jumala lupaa pyyhkiä kyyneleemme, hän muistuttaa myös, että ”kaikki entinen on mennyt”. 

 

Omaan uudistumattomuuteen havahtuminen on usein parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua.

 

Liian pitkään mennään samalla vaihteella ja samoja latuja. Pelätään, että on jääty jostakin junasta, vaikka todellisuudessa olisi pitänyt jo kauan sitten uskaltaa vain astua ulos siitä vaunusta, jossa on liian kauan matkustettu.

 

 

Kyllä Raamattukin meidät pelilaudalle asettaa. Tai ei pelilaudalle, vaan juoksuradalle.  

Ajatus edessä häämöttävästä maaliviivasta voi tuntua vielä ennenaikaiselta. On ihan luvallista todeta, että ei tämä nyt vielä ole tässä, ei todellakaan.  

Juoksurata luo meille kuitenkin oikean perspektiivin elämään. Olemme jatkuvasti matkalla ja suunta on koko ajan eteenpäin. 

Eikä ole lähtöruutua, johon palata. 

 

Anssi Tiittanen 

 

Kirjoittaja on RV:n uutis- ja verkkopäällikkö ja seurakunnanistuttaja Tuusulasta.



UUTISET