”Miten ihmiset eivät tajua, ettei ihmiskunta voi selvitä
näistä ongelmista?”, 13-vuotias esikoispoikamme pohti maailman menoa ja alkoi
luetella havaintojaan:
Ilmasto muuttuu. Puolet amerikkalaisista pitää Trumpia
hyvänä presidenttinä, vaikka hän kieltää ilmastonmuutoksen. Idässä hallitsevat
Putin ja Kiinan johtaja. Ydinsota uhkaa.
Tutun kuuloista. Tuli mieleen oma varhaisnuoruus 1980-luvun
alun Lapissa. Neuvosto-ohjukset ja Pohjois-Suomen miehitys pelottivat ihmisiä.
Uhkakuvista on tullut jälleen osa lasten mielenmaisemaa.
Poikaani kuunnellessa ajattelin mielessäni, että hänen huolenaihelistaansa
saisi helposti lisääkin asioita. Itse lisäisin siihen esimerkiksi ihmisten digitaalisen
valvonnan, pakolaisvirrat, sodat ja terrorismin, läntisten yhteiskuntien
sisäiset jännitteet sekä globaalin etelän köyhyyden.
Vaikka maailmassa tapahtuu paljon hyvää ja tutkijat löytävät
yhä uusia ratkaisuja esimerkiksi lääketieteen alalla, yleisesti ihmiskunnan
kyky selvitä itse kaivamistaan kuopista näyttää heikolta. Jokainen
ratkaisukeino tuntuu luovan uuden ongelman.
Kasvattajana en kuitenkaan halua kylvää pelkoa, huolta ja
toivottomuutta lasteni mieliin. Mieluummin haluan valaa vastuullisuutta ja
toivoa.
Moniin edellä mainittuihin uhkakuviin liittyy asioita,
joihin me yksilöt voimme vaikuttaa. Siksi kannattaa pyrkiä rakentamaan itselleen
elämäntapaa, joka ruokkii hyvää niin omassa lähiyhteisössä kuin globaalisti.
Eikä tämä rajoitu vain kulutustottumuksiin.
Uskon, että jokaisella on aito, joskin ehkä pieni
mahdollisuus parantaa maailmaa. Keskeisiä hyveitä siinä työssä ovat maalaisjärki
sekä perusmyönteinen suhtautuminen muihin ihmisiin.
Tällaisessa vastuullisuudessa on myös toivon siemeniä. Silti
oma toivon näköalani perustuu pohjimmiltaan muuhun: kristilliseen
uskonvakaumukseen. Voi olla, että ihmiskunta sössii asiansa yhä isommalle
solmulle. Silti Jumala on hyvä, ja hän on yhä kaiken kaaoksen, vihanlietsonnan
ja itsekkyyden yläpuolella. Ei välinpitämättömänä sivusta seuraten, vaan
siten, että hänellä on asioihin viimeinen sana.
Kristillinen eskatologinen toivo Jumalan kaitsennasta ei
tarkoita lamaantumista uhkakuvien äärellä muttei myöskään passiivisuutta ja
välinpitämättömyyttä siitä, mitä elämässämme ja ympärillämme tapahtuu.
Kristinuskon mukaan Jumala on kiinnostunut luomastaan
maailmasta ja toteuttaa sen keskellä omia hyviä suunnitelmiaan. Ihmisinä meidän
suuri kutsumuksemme on olla hänen työtovereitaan ja työvälineitään, joiden
avulla hän vie näitä suunnitelmiaan eteenpäin.
Raamatun lisäksi rohkaisua tarjoaa kristillisen seurakunnan
historia. Toivottomuus ei lamaannuttanut uskovia Rooman valtakunnan
romahtaessa, ei viikinkien, muslimivalloittajien ja mustan surman kylväessä
tuhoa keskiajan Euroopassa eikä Itä-Euroopan puristuessa kommunistidiktatuurien
ikeen alle. Eikä seurakunta ole lamaantunut myöskään nykyajan diktatuurimaissa,
joissa ihmisiä valvotaan ja vainotaan.
Jumalalla on jokaiselle varattuna jalo kutsumus. Eri aikoina
se on erilainen, mutta aina yhtä tärkeä. Ehkäpä tarvitaan juuri uhkakuvia,
jotta me itse huomamme sen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...