Lokakuun alussa järjestettyjen Helluntaiherätyksen Syyspäivien odotetuinta antia olivat kokemukset Ruotsista. Ruotsin helluntailaiset ovat viime vuosina kokeneet hyviä aikoja pitkän laskusuhdanteen jälkeen.
Ruotsalaisten neuvoille aplodeerattiin lämpimästi, mutta moni taisi toivoa, että länsinaapurin lääkkeet alavireisyyteen ja huoleen Suomessa olisivat olleet jotakin muuta kuin minkä jo valmiiksi tiedämme: sosiaalinen työ, viestikapulan antaminen rohkeammin eteenpäin ja uusien seurakuntien perustaminen.
Salin hämärässä istui moni, jolta uudistuspuheet menivät ohi korvien. Huomattava osa seurakunnista on jo tilanteessa, jossa viestikapulalle ei enää ole vastaanottajaa. Seurakunnassa ei yksinkertaisesti enää ole hetkeen ollut lapsia tai nuoria, ei oikein työikäisiäkään. Tällaiselle kuulijalle uudistuspuhina herättää lähinnä luovuttamismielialaa.
Syyspäivät muistutti siitä, ettei Helluntaherätyksen ongelma ole ainakaan se, etteikö meillä olisi nuorekkaita ja freesejä tapahtumia. Ongelma on se, että liian moni kokee nykytapahtumissa syvää osattomuutta. Hymyillään ja taputetaan mukana, mutta anti jää vähäiseksi. Jossain näyttäisi olevan bileet, mutta sinne ei ole asiaa.
Liikkeeseen on syntymässä aivan uusia, harmillisia jakolinjoja, joissa väki jakaantuu pärjääjiin ja putoajiin.
Seurakuntien joukossa on muutamia ilahduttavia kasvupaikkoja, joissa oma porukka eri ikäluokista saadaan hyvin kasaan, saavutetaan jonkin verran paikkakunnan väkeä ja jopa jonkin uuden seurakunnan tai työpisteen perustaminen on aivan realistinen tavoite. Useimmiten kysymys on niin sanotusti vireistä paikkakunnista, joissa on muuttovoittoa, opiskelupaikkoja ja seurakunnalla myös vahva, pitkä jatkumo.
Tietysti tarinat kasvusta ja voimaantumisesta lämmittävät ja moni saa tapahtumissa napattua ihan oikeita ideoita ja työvälineitä, jotka pääsevät sitten omassakin arjessa aikanaan käyttöön.
Olisi ylipäätään suotavaa, että tapahtumiinkin tultaisiin avoimin ja vastaanottavaisin mielin ja uskottaisiin, että Jumalalla on minulle juuri täällä paljon annettavaa. Ei pidä antaa valojen ja välkkeen hämätä: ihmisiä ne siellä lavalla ovat niin kuin minäkin.
Mutta kaivattaisiinko erilaisille paikkakunnille erilaista reseptiikkaa? Kasvu- ja uudistumispuheen rinnalle tarvittaisiin puhetta siitä, mikä on sellaisen seurakunnan tehtävä, joka ei todennäköisesti tule erityisemmin kasvamaan tai uudistumaan.
Kyse ei ole tappion nielemisestä, exit-strategiasta tai saattohoidosta. Kyse on sen hyväksymisestä, että uudistumisen välineet – viestikapula ja seurakunnanistutus – eivät ole käytettävissä kaikkialla.
Mitä tällainen seurakunta voisi tehdä 2020-luvulla? Miten Helluntaiherätys voisi sitä tukea?
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...