Kun ei kestä eikä jaksa

Nyt sisäinen ovi kiinni. Säppiin ja äkkiä. Sydän ei kestä enempää. Ei sanaakaan Ukrainaa eikä koronaa, eikä muutenkaan tätä jatkuvaa sanamoukarointia. Hirmuinen repiminen on levinnyt somesta muihinkin viestimiin. Se valuu kaikkialta kuin kuravesi. Missä välissä kaikesta puheesta tuli niin kärjistynyttä ja väsyttävää? Miten voisin suojautua siltä? 

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon (Matt. 11:28).

Kohta on pääsiäinen. Ehdinkö siivota? Jaksanko kutsua vieraita tai lähteä reissuun? Mitähän pääsiäisruokaa pitäisi varata? Kuinkahan paljon inflaatio on nostanut hintoja? Riittäisiköhän yksi juhlaruoka, ja muuten pysyttäisiin peruna- ja makaronilinjalla. Saankohan keneltäkään järjestelyihin apua? 

Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois (Luuk. 10:41–42). 

Pikkuisen huolettaa. On ollut outoja särkyjä. Ei oikein saa selvää, mistä on kyse. Mitä jos tämä kipu pahenee pyhien aikaan? Ei passaa muille sanoa. Mutta pitäisiköhän tilata lääkäri varalta? Tuleekohan tästä nyt kauhea riesa juuri pyhiä vasten. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa. 

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut (Jes. 53:4–5). 

Keneltäköhän tuo puhelu on tullut? Pitääpä katsoa numerotiedustelusta. Ei ole tullut pitkään aikaan soitettuakaan kenellekään. Vähän jäi huono maku siitä viime tapaamisesta, kun kukaan ei kommentoinut mitään kertomaani juttuun. On sitä tapahtunut ennenkin. Eivät ne oikeasti minusta välitä. Ovat muka ystäviä, mutta jos sanoo jotakin väärin, ketään ei enää kiinnosta. Enpä minäkään sitten viitsi viestejä laitella. 

Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa (Kol. 3:13). 

Niin, se pääsiäinen. Varmaan pitäisi nyt skarpata ja keskittyä vähän sanomaankin. Korona-aikana ei ole pahemmin seurakuntaan päässyt, ja pyhät nyt on olleet sitä samaa arkea kuin kaikki muutkin päivät. Ehkä pitää kokoukseen vääntäytyä. Kumma juttu, kun nuorempana Raamattukin innosti enemmän. Nyt ei oikein huvita. Varmaan ne, jotka jaksavat olla aktiivisia, myös kokevat, että Jumala on lähempänä. Koenkohan minä sitä enää koskaan? 

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani (Ilm. 3:20). 

Kolahtiko mikään kuvatuista tilanteista elämääsi? Elämme kovien rasitusten aikaa. Jeesus voi rauhoittaa kaikki sisäiset myrskymme sanallaan ja läsnäolollaan. Hän ei odota täydellistä suoritusta vaan kutsuu pääsiäisenäkin ennen muuta olemaan kanssaan. Siunattua pääsiäistä! 

Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö.