Kun aika on

Olen juuri laskeutunut Kambodžaan, Phnom Penhin lentokentälle. Avattuani terminaalissa puhelimeni huomaan ruotsalaisen ystäväni lähettämän poikkeuksellisen tekstiviestin: ”Ari, tänään minäkin haluaisin olla suomalainen.” Mannertenvälinen pitkä lento ei ole mahdollistanut viimeisimpien uutisten päivitystä. Lentoterminaalin ulkopuolella lähettikollegani varmistaa aavisteluni: ”Ari, Suomi on jääkiekon maailmanmestari vuosimallia 2019!”

Paljon on jo tarinoita kerrottu kyseisestä sankarillisesta urheilusuorituksesta. Se, että Suomen joukkueessa oli 18 ensikertalaista, ei ennakkoon herättänyt suuria menestysodotuksia. Joukkueen valmennusjohto motivoi suojattejaan onneksi toisin. ”Kun aika on” -sloganilla oli joukkueen pelaajille oma sanomansa.  Ryhmän menneisyys ei sanelisi tapahtumien kulkua kisatilanteissa. Pelejä ei edelleenkään voitettaisi yleisen mielipiteen vaan pelatun ottelun lopputuloksen perusteella.

Oikea aika ei ole menneiden sankaruuksien tai pelikokemusten muistelemisessa vaan kisojen otteluohjelman sanelemassa tapahtumaraamissa. Slogan muistutti pelaajiamme myös siitä, että peli päättyy vasta loppuvihellyksen jälkeen. Kuinka usein Suomi olikaan hävinnyt ottelunsa Ruotsia vastaan juuri pelin viimeisten minuuttien tapahtumien aikana? Vaan eipä enää!

Ottelujen lopputulosten ennakkoarvioinneissa asiantuntijoiden lausunnot perustuivat eri tilastotietoihin. Lausuntojen perusteluja ohjasivat menneisyyden maalit, kokemus ja pelattujen otteluiden lukumäärät. ”Kun aika on” -sloganin sanoma muistutti Suomen pelaajia myös siitä, että tilastot ovat edelleenkin vain lukuja paperilla.

Jääkiekkojoukkueemme yksi keskeinen menestystekijä oli se, että jokainen pelaaja sai keskittyä vahvuuksiinsa. Jokaisen ei tarvinnut osoittaa vastustajilleen kaikkea peliosaamistaan, vaan kukin keskitti tekemisensä joukkuetta parhaiten palvelevan oman erityisosaamisensa toteuttamiseen.

Menestyksen keskelläkään joukkueen ja yksittäisten pelaajien nöyryys ei unohtunut. Valmennusjohto ja pelaajat arvostivat joukkuetta kokonaisuutena, ei vain sen onnistuneita yksilöitä ylistäen. Menestyneiden ammattipelaajien nöyryys joutui puolestaan yllätystappioiden jälkeen koetukselle. Lieneekö joitakin heistä vaivannut ajatus: ”On vaikea olla nöyrä, kun tilastojen mukaan on kaikessa niin hyvä?”

Leijonien menestys ihmetytti myös asiantuntijoita: ”Kuinka nimetön Suomi pystyy voittamaan NHL-tähtiä vilisevän Venäjän?” ”Kun aika on” -mottolauseen viestin oivaltanut pelaaja vastasi kyselijälle: ”Meillä ei ole niin paljon NHL-tähtiä kuin heillä, mutta me pelaamme yhdessä.”

Olla parhaimmillaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeilla motiiveilla oli joukkueemme mottolauseen muistutus. Olisikohan tuon mottolauseen sanoman oikeasta soveltamisesta hyötyä myös meille kristityille yhteispelin laadun yhä tehokkaammassa kehittämisessä?

Ari Joensuu

Kirjoittaja on Fida Internationalin aluejohtaja.