Kuka olet, Pyhä Henki?

Olin muistaakseni yläkoululainen, kun matkustin Etelä-Pohjanmaalle hengelliseen nuorten kesätapahtumaan kaveriporukan kanssa. Perheeni kuului kirkon herätysliikkeeseen, josta sain perintönä rakkauden Raamattuun. Sen sijaan jokapäiväinen elämä Pyhän Hengen kanssa ei ollut vielä avautunut minulle. En tiennyt, että hän voi olla niin läheinen ja osallistua käytännössä kaikkeen, mitä teen, muistuttaen, rohkaisten, lohduttaen ja opastaen.

Yllätys olikin melkoinen, kun yhdysvaltalainen Graham Kendrick ylistysryhmineen alkoi palvella tapahtumassa Hengen lahjoilla. En ollut aiemmin kuullut sellaista ylistystä. Ryhmä lauloi, soitti ja rukoili nuorten puolesta. Koin kehotusta mennä rukoiltavaksi. Ison joukon seasta nuori nainen tuli kohdalleni, rukoili ja kertoi englanniksi sellaisia asioita, että ajattelin hänen erehtyneen henkilöstä. Nyt tiedän, että rukoilija puhui, mitä Jumala hänelle antoi, koska tuolloin saamani profetia on toteutunut.

Kun puhutaan Pyhästä Hengestä, helluntailainen voi kokea asiantuntijuutta ja jopa hiljaa paheksua, että joku esittää otsikon kysymyksen; totta kai me tiedämme, kuka Pyhä Henki on! Omistajamaisessa suhtautumisessa Pyhään Henkeen on toki historiallista perää, sillä helluntaiseurakunnissa Hengen lahjoja on tavoiteltu ja käytetty verrattain ahkerasti.

Mutta elämmekö yhä Hengen todellisuudessa ja häntä kuunnellen? Entä käytämmekö koko liikkeen tasolla armolahjoja niin, että Jumala toimii ja ihmisiltä saattaa tulla sanomistakin? Ja jos emme, niin miksi? 

Tämän kysyminen on ehkä helpompaa, ellei ole kantanut lapsesta asti lahkolaistaakkaa tai  nähnyt, miten Hengen toiminnaksi on väitetty myös hämmentäviä ihmisten tekemisiä. Ehkä näistä syistä ylilyöntien tunnistusanturit on säädetty liikkeessä herkiksi. Samoin jos jotakin yliluonnollista tapahtuu, siitä ei rynnätä heti kertomaan, vaan ensin hankitaan lääkärintodistus (ja melkein Poliisihallituksen leimakin).

Liikkeen kulttuurinmuutokseen liittyy vakautta, mutta siinä on myös varjopuolensa. Esimerkiksi ylikorostunut kriittisyys Jumalan tekemiä ihmeitä kohtaan voi kylvää myös kollektiivista epäuskoa. Lähtöoletukseksi voi tulla se, että Jumala ei yleensä toimi. Samoin jos seurakunnan ilmapiiriä säätelee hihhulileiman pelko, Pyhä Henki ei välttämättä pääse toimimaan vapaasti.

Raamatusta on todettu: ”Lue niin kuin on kirjoitettu. Usko niin kuin on kirjoitettu. Tee niin kuin on kirjoitettu. Saat niin kuin on kirjoitettu.” Jos Jumalan sanaan suhtautuu näin, se tuo mukanaan myös Pyhän Hengen läheisyyden, koska juuri hän saa Sanan elämään.

Hengen asioissa tasapainon löytäminen on haastavaa. Kuitenkin Jeesus itse sanoi, että ilman häntä emme voi tehdä mitään. Tätä varten meille on annettu Pyhä Henki. Hän ei ole persoonaton ”se” eikä voima, jota voi lennättää kuin leijaa. Hän on Jumala meidän kanssamme tässä ja nyt.

Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.