Korona ja kärsimyksen ongelma 

Missä on hyvä Jumala koronakurimuksen keskellä? Eikö hän välitä? Onko häntä edes olemassa? Niin kristityt kuin ateistit ovat pohtineet kärsimyksen ongelmaa, koska kärsimys koskettaa kaikkia yhteisesti jollakin tasolla.  Kristitty etsii lohtua ja ymmärrystä Raamatusta tarkastelemalla kärsimystä osana suurempaa raamatullista viitekehystä. 

Ateistille kysymys on toisenlaisena: Jos olisi olemassa kaikkivaltias hyvä Jumala, joka tahtoo hyvää ihmisille, eikö hän poistaisi kaiken kärsimyksen maailmasta? Eikö maailma ympärillämme olisi aivan toisenlainen? Ateistisessa päättelyssä on kuitenkin ratkaisevia ongelmia.  

Ensimmäinen niistä on oletus siitä, että Jumalalla ei voi olla mitään moraalisesti perusteltua syytä sallia luomakunnassaan kärsimystä. Mistä ateisti sen tietää? Hänen pitäisi itse olla kaikkitietävä voidakseen ehdottomalla varmuudella väittää tietävänsä sellaista.   

Jos kärsimystä tarkastelee Raamatun alkulukujen valossa, maailma vaikuttaisi nykyisellään juuri sellaiselta, kuin sen voisi kuvitella olevan Raamatun kuvaileman syntiinlankeemuksen seurauksena.  

Ateistiseen päättelyyn tämän asian tiimoilta sisältyy myös toinen ongelmallinen oletus: että Jumalan päämäärä olisi tehdä ihmiset onnellisiksi tässä elämässä eikä tulevassa. Raamatun mukaan onnellisuus vailla kärsimystä saavutetaan vasta tulevaisuudessa Jumalan valtakunnassa. Kenties Jumala ei vielä ole poistanut kärsimystä muistuttaakseen meitä elämän katoavaisuudesta ja iankaikkisuuden merkityksestä.  Nekin, jotka nyt selviävät koronasta, kuolevat kerran. Kenties täysin terveinä.  

Mikä sitten on ateistin vastaus kärsimyksen ongelmaan? Jumalan kieltäminen ei vielä ratkaise itse ongelmaa, vaan pahentaa sitä. Harva on piirtänyt ateistisen materialismin lohduttomat ääriviivat yhtä ponnekkaasti kuin  Richard  Dawkins  tekstissään: 

Elektronien ja itsekkäiden geenien, sokeiden fysikaalisten voimien ja geneettisen replikaation maailmankaikkeudessa toisille ihmisille käy huonosti, toiset menestyvät, etkä löydä siitä mitään loppusointua tai syytä etkä oikeudenmukaisuutta … ei ole suunnittelua, ei tarkoitusta, ei pahaa eikä hyvää, ei muuta kuin sokea, armoton välinpitämättömyys. 

Tämän mukaan ihminen ei pohjimmiltaan eroa koronaviruksesta paitsi geneettisesti. Ihmisen elämällä ja kohtalolla ei loppupeleissä ole sen suurempaa merkitystä kuin koronaviruksen elämällä ja kohtalolla. Kyse on vain kahden eliön eloonjäämiskamppailusta ja lisääntymisestä. Siinä kaikki. Aivan kaikki. Venäläisen filosofin sanoja mukaillen voikin lausua, että elämä - ihmisen ja viruksen - on vain lyhyt valonvälähdys kahden ikuisen pimeän välissä.  

Silti ateistikin toivoo kiihkeästi koronavirusrokotteen löytymistä ja moralisoiden paheksuu sössimistä hengityssuojainten hankinnassa. Ikään kuin elämällä sittenkin olisi jotain merkitystä.  

Raamattu antaa uskottavan ja lohdullisen vastauksen kärsimyksen ongelmaan. Jumala on. Siksi ihmiselämä on aidosti arvokas ja merkityksellinen. Jumala tulee kerran poistamaan kaiken kärsimyksen. Jeesuksen tyhjä hauta pääsiäisenä antaa tästä tulevaisuudesta ennakoivan välähdyksen. 

Pasi Turunen 

Kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.