Lähi-itä on kolmen maanosan, Euroopan, Aasian ja Afrikan, risteys. Sen kautta suurten maailmanvaltojen sotajoukot ovat rynnineet valloituksille. Tässä kulttuurien väkivaltaisessa kohtaamispisteessä ovat syntyneet kolme monoteististä maailmanuskontoa: juutalaisuus, kristinusko ja islam.
Kansojen ja ennen kaikkea uskontojen välille on syntynyt jännite, johon on patoutunut järjetöntä pelkoa ja vihaa. Lähi-itä sykkii tämän rajun realismin keskellä. Kyse on pohjimmiltaan uskonkiistoista, jotka on verhottu politiikaksi.
1990-luvulla solmittiin tärkeitä sopimuksia. Syksyllä 1993 syntyi periaatesopu palestiinalaisten itsehallinnosta Länsirannalla, josta juutalaiset puhuvat raamatullisena Juudeana ja Samariana. Vuotta myöhemmin Israel solmi rauhan Jordanian kuningaskunnan kanssa. Palestiinalaishallinnon piiriin ulotettiin myös pieni Gazan kaista, joka vuonna 2006 ajautui ääri-islamilaisen Hamasin haltuun. Ryhmä tavoittelee yhä koko nykyisen Israelin aluetta osaksi Palestiinaa väkivallan keinoin.
Lähi-idän herkässä ilmapiirissä myönteiset tuloksetkin romuttuvat paljon nopeammin kuin syntyvät. Arabit jäädyttivät yhteisrintamassa rauhanprosessin, koska Israel ei tehnyt heidän mielestään riittävän nopeasti myönnytyksiä lisäalueista palestiinalaisille.
Ihmisten ajatuksissa sekoittuvat usein hengelliset ja maalliset. Näiden erottaminen ei olekaan helppoa, koska monet profetiat täyttyvät juuri tässä ajassa. Israelin itsenäistyminen ja juutalaisen kansan paluu suurena joukkona omaan maahansa on yksi tämän vuosisadan vahvimmista profeetallisista merkeistä.
Profeetallisen kiinnostuksen tulee kiinnittyä Raamatun sanaan, jonka mukaan Jumala otti tämän pienen Välimeren kolkan pelastussuunnitelmansa keskukseksi. Israel on yhä Jumalan hengellinen silmäterä. Hän ei ole perunut valintaansa.
Juutalaisia on hyvä muistaa rukouksissa, mutta heille tulee myös julistaa hyvää sanomaa Messiaasta, eikä sitä pidä sekoittaa poliittiseen solidaarisuuteen. Voimme kyllä tukea sosiaalisia ohjelmia ja auttaa maahanmuuttajia. Aito rakkaus kertoo silti häpeilemättä, että Jumalan rakkaus Jeesuksessa vaikuttaa näitä tekoja.
Todellinen rauha löytyy vain sieltä, missä sydämet avautuvat evankeliumille. Inhimillisesti arvioiden Lähi-idässä on vielä pitkä matka tähän syvään rauhaan, jonka avain on Jeesus Messias. Israelissa asuvista liki kuudesta miljoonasta juutalaisesta reilut 20 000 on ottanut Jeesuksen vastaan.
Vuosisatoja kytenyt epäluottamuksen ilmapiiri ei häviä hetkessä. Onneksi Lähi-idässä on niitä, jotka vainonkin uhalla uskaltavat kertoa arabien ja juutalaisten verivihollisuuden sovittajasta. Se tarkoittaa Sanan julistusta myös islaminuskoisten arabien, turkkilaisten tai iranilaisten parissa.
Kristittyjen historiassa on vuosisataisia rasitteita, jotka estävät sanoman läpimenoa. Meidän on kitkettävä sisimmästämme viha ja pelko, jota saatamme tuntea juutalaisuutta ja islamia kohtaan. Vasta silloin voimme häpeilemättä, aidosti ja rohkeasti puhua toisuskoisille Jeesuksen rakkaudesta.
Heikki Kangas
Kirjoittaja on erikoistoimittaja, joka on asunut Israelissa vuodesta 1990 lähtien.