Kolme kiitosaihetta

Kohta kuluneen koronavuoden mieleen jäänein kuulemani saarna osui marraskuun pimeisiin päiviin. Tuon puheen piti 85-vuotias R. T. Kendall, jonka yhtä aikaa skarppi, lempeä ja ilmeisen elämää kokenut olemus puhutteli vähintään yhtä paljon kuin hänen saarnansa sanat.

Kendallin aiheena oli kiitollisuus. Tuikkivin silmin hän tunnusti, ettei ole ollut aikaisemmin mikään kiitollisuuden perikuva, ja antoi ymmärtää olleensa ennemminkin äreänpuoleinen kaveri, joka huomasi epäkohdat ja antoi kuulua niistä.

Vanhan saarnaajan luonne oli kuitenkin muuttunut pikkuhiljaa. Miestä olivat koulineet kivuliaat elämänvaiheet ja Jumalan työ niiden keskellä mutta myös tietoinen kiitollisuuden opettelu. Kendall kertoi, että hänen tapanaan oli jo kauan aikaa ollut kirjoittaa päivän päätteeksi muistiin kolme asiaa, joista oli sinä päivänä Jumalalle kiitollinen.

Ajattelin kokeilla samaa. Aavistin kyllä jo ennalta, että kokeilu unohtuu useammin kuin se tulee mieleen. Näin kävikin. Puhelimeni muistilistalle on kertynyt vasta muutama rivi kiitosaiheita, mutta useammin niitä on noussut mieleen päivän alkaessa ja jopa sen aikana – joskus päätteeksikin, vireystilasta riippuen.

Kiitollisuus tuntuu saavan aikaan yllättävän ison näkökulmanmuutoksen elämään. Monesti varsinkin Suomen tapaisessa maassa meiltä löytyy kaikki tarvittava, ja sen ylikin, mutta kaiken arvo saattaa ikään kuin peittyä kiittämättömyyteen. Jos hyvistä asioista tulee itsestäänselvyys, näkee helposti ympärillään vain epäkohdat – eli kaiken sen, minkä ajattelee vielä puuttuvan tai mikä ei ole omasta mielestä hyvin.

Jos taas elämä ottaa pois asioita, kuten korona-aika itsestään selviltä tuntuneita vapauksia tai terveyden, rupeaa näkemään, millä kaikella omaa elämää onkaan siunattu. Ja yleensä menetyksistä huolimatta jää paljon asioita, joista voi kiittää. Kiitollisuus ei olekaan olosuhdekysymys, vaan se avaa silmät sille, että elämä on saatu lahjaksi.

Tällä hetkellä puhutaan siitä, että koronaepidemian pahimmat vaikutukset siintävät vasta edessä. Enteillään konkurssiaaltoa, joka johtaa ihmiset monenlaiseen muuhun ahdinkoon. Näitä kohtaloita kukaan ei halua eikä odota. Mutta kun elämän riisuminen alkaa, monesti meistä riippumatta, kiitollisuudesta voi tulla suuri kantava voima.

Raamatussa kehotetaan kiittämään joka tilassa. Siellä kiitoksesta puhutaan aika paljonkin. Vaikka Jumalan kiittäminen on tärkeää jo itsessään, ehkä kiitoksella on myös tehtävä meidän kasvussamme. Kiitollisuus voi herättää siihen, kuinka hyvä Jumala on, siitä huolimatta, minkä mutkan tai kuopan kohdalla itse kulloinkin kaarramme ja kompuroimme.

Tänä jouluna joudumme luopumaan varsinkin rakkaiden tapaamisesta. Se ei ilahduta, mutta voisiko menetyksen harmin korvata kiitoksella? Kolme kiitosaihetta päivän päätteeksi on mielestäni edelleen hyvä idea. Aiheita löytyy koronajoulunakin.

Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö.