Olen pohdiskellut viime aikoina paljon kiitollisuutta. Olen lukenut ja opettanutkin siitä.
Syynä kiinnostukseeni lienee se, että olen tekemässä kokonaisvaltaista elämäntapamuutosta. Jaksan nyt paremmin kuin koskaan, kun olen tajunnut monien asioiden keskinäisen yhteyden.
Kiitollisuus vaikuttaa eri tavoin ihmisen hyvinvointiin. Kiitollisuus merkitsee, että emme ota asioita itsestään selvinä, vaan osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.
Robert Emmonsin ja Michael McCulloughin vuonna 2003 julkaiseman tutkimuksen mukaan kiitollisuuden vaalimisesta on monia mahdollisia hyötyjä. Näitä ovat optimismin ja positiivisten tunteiden lisääntyminen, parempi unen laatu, lisääntynyt toisten ihmisten auttaminen, huomion suuntaaminen pois epäonnistumisista ja pettymyksistä sekä itsetunnon vahvistuminen. Kyky tuntea kiitollisuutta parantaa ihmissuhteita. Pahantahtoinen vertailu muihin ihmisiin vähenee, jolloin myös kateus vähenee.
Kiitollisuudella on tutkimusten mukaan myönteinen yhteys jopa verenpaineeseen ja immuunijärjestelmään. Sillä on ehkäisevä vaikutus ahdistuneisuuteen, masennukseen sekä yksinäisyyden ja erillisyyden tunteisiin.
Kiitollisuuden on huomattu vahvistavan kykyä myötätuntoon, anteliaisuuteen ja anteeksiantoon. Myös ilon keskeinen ehto näyttäisi olevan kiitollisuus. Lisäksi kiitollisuuden tunteet suojaavat ihmistä stressaavien elämänkokemusten ja kriisien keskellä.
Voimme hyvin harjoitella kiitollisuutta esimerkiksi pitämällä päiväkirjaa asioista, joihin olemme elämässämme tyytyväisiä. Kiitollinen ihminen ei ota hyviä asioita itsestäänselvyytenä.
Kiitollisuus ei tietenkään tarkoita ongelmien, surun tai epäoikeudenmukaisuuden vähättelyä tai mitätöintiä. Kun opettelemme olemaan kiitollisia, kiinnitämme huomiomme siihen, mikä on hyvin ja arvokasta elämässämme. Kiitollisuuden aiheita löytyykin paljon. Niitä ovat esimerkiksi usko, seurakuntayhteys, vapaa isänmaa, suomenkielinen Raamattu, auringonnousu, vastaantulijan hymy, rauha, musiikki, sauna, työ…
Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään. On niitä, joista suorastaan huokuu kiitollisuus. Ja sitten on niitä, joiden päällimmäinen elämänasenne on jatkuva tyytymättömyys. Kumpaan joukkoon itse kuulumme?
Parhaatkaan elämän lahjat, joista saamme päivittäin nauttia, eivät välttämättä tee meistä kiitollisia ihmisiä, ellemme opi tuntemaan Jumalaa, joka kaikki nämä lahjat viime kädessä antaa. Kiitollisuus onkin riippuvuuden tunnustamista hänestä. Sen on myös toisille kertomista Jumalan hyvistä lahjoista ja teoista.
Tämä saa ihmisen kiittämään silloinkin, kun ulkoiset olosuhteet näyttävät kaikkea muuta kuin kiitollisuutta herättäviltä. Daavid kehottaakin itseään Psalmissa 103: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.”
Eija Saarenmaa
Kirjoittaja on IK-opiston opettaja, työnohjaaja ja mentori.
Teksti on julkaistu aiemmin Opiston mäeltä -blogissa.