Ketä varten? - "Elävän Jumalan tunteminen leviää siten, että uskovat muistavat tehtävänsä"

Tuttavani otti minuun yhteyttä mielenkiintoisesta syystä. Hän kertoi ateistikaverinsa lähestyneen häntä ja kertoneen alkaneen kiinnostua uskonasioista. Tuttavani ohjasi henkilön luokseni puhumaan kristinuskosta. Tapasimme ja piakkoin sain olla ohjaamassa henkilöä Jeesuksen seuraan. 

Tapauksessa oli kaksi jännää piirrettä. Uskosta kiinnostuneen puheilleni ohjannut tuttava ei nähnyt olevansa kummoinen uskonsankari. Hän oli kokenut omat uskonkamppailunsa. Silti hän oli strategisessa osassa. Taistelujenkin keskellä hänellä oli se usko, joka tuli mullistamaan ateistikaverin elämän. 

Samoin minä, joka sain näytellä pientä osaa henkilön uskoontulossa, en oikeastaan kokenut tehneeni mitään. Jääkiekkotermein kiekko tuli suoraan lapaan ja edessä oli tyhjä maali. Jumalan missio, Jumalan projekti, eteni meistä huolimatta. Meillä oli silti oma roolimme, ja kummankin usko vahvistui. 

Jesajan kirjassa Jumala kertoo kutsuneensa israelilaiset tiettyä tehtävää varten: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra, te olette palvelijoitani, jotka olen valinnut, jotta tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole syntynyt yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni tule ketään” (Jes. 43:10). Heidän tuli olla todistajia. 

Raamatuntutkija John Goldingay huomioi tekstistä, että Jumalalla vaikuttaa olleen kolme syytä kansansa todistajan kutsulle. Heitä kutsutaan ensinnäkin maailman tähden. Jumala rakastaa maailmaa, jolla on oikeus kuulla se. Israelin tuli olla välikätenä. Tehtävä meinasi unohtua kansalta koko ajan. Samoin meidät on kutsuttu Jumalan lapsiksi tätä maailmaa varten. Uskon ydintä on kutsu todistajaksi. Jokaisen tulee saada kuulla ilosanoma. 

Toinen syy Israelin todistajankutsuun oli Jumala. Uskomusten markkinat olivat jo silloin moninaiset. On silti vain yksi Jumala. Totuus ei muutu ajan mukana. Se, mitä ihminen etsii, on löydettävissä vain yhdestä paikasta. Elävän Jumalan tunteminen leviää siten, että uskovat muistavat tehtävänsä. 

Kolmas syy todistajankutsuun on silmiinpistävä. Syy oli Israel itse. Heidät kutsuttiin todistamaan, jotta he itse vakuuttuisivat – että he tuntisivat, uskoisivat ja ymmärtäisivät. Todellakin heidät kutsuttiin, jotta heille itselleen tapahtuisi jotain. Todistaminen muuttaisi todistajan. Juttu tuntuu menevän väärin päin: ”Paradoksaalisesti heitä ei vakuuteta, että he todistaisivat. Heidät valitaan todistamaan, jotta he vakuuttuisivat”, sanoo Goldingay. 

Arjessa harvemmin tuntuu, että minulla olisi jotain todistettavaa. Usein huomaan vain uskoni puutteet. Todistakoot vahvauskoiset. Silti Jumala asuu minussa. Heikolla uskollani on elämää muuttava voima. Identiteettini on todistaja. 

On välillä hyvä palauttaa mieleen todistajantehtävä ja sen ulottuvuudet. Samalla on hyvä muistaa, että kyseessä on kuitenkin Jumalan projekti. Hän on varsinainen toimija. Jostain syystä hän silti kutsuu minua mukaan. Mukana ollessani vakuutun kutsujastani syvemmin. Kaipaan olla todistaja. Ihan jo itsenikin takia. 

Jake Lindqvist 

Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan seurakuntapastori ja nuorisotyön johtaja.