Keneltä odotat rauhaa?

Viime viikolla maailman suurkaupungit valaisivat monumenttejaan Ranskan lipun värein ja ihmiset ympäri maailmaa lisäsivät Facebookin profiilikuviinsa kolmivärimaskeja. Eleiden tarkoitus lienee ollut osoittaa sympatiaa Pariisin terrori-iskun uhreille ja vastustaa veritöitä yhdessä rintamassa.

Kuitenkin samalla monien mielessä iti myös varmasti pelko siitä, miten ennustamattomaksi maailma on muuttumassa. Onko seuraava isku Lontoossa, Tukholmassa – vai kenties Helsingissä? Vieläkö uskaltaa mennä jääkiekko-otteluun, kauppakeskukseen tai isoihin yleisötapahtumiin?

Pariisissa iskujen jälkeisenä aamuna muusikko toi pianon pääsurmapaikan eteen ja soitti John Lennonin klassikkokappaleen Imagine. Laulussa toivotaan muun muassa, ettei olisi taivasta vaan rauha maassa, ja ettei olisi uskontoa, jonka vuoksi tappaa tai kuolla.

On selvää, että kasvava terrorismi lisää ihmisten kaipuuta saada aikaan rauha koko maailmaan. Niinpä erilaisia rauhanpyrkimyksiä, sekä epävirallisia että virallisia, tullaan varmasti jatkossa näkemään yhä enemmän.

Näissä yrityksissä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta masentava totuus on, että syntinen maailma ei pysty luomaan rauhaa itse, ennen kuin Jeesus tuo sen palattuaan. Suurin osa ihmisistä ei tosin usko Jeesukseen eikä odota rauhaa hänen kauttaan, vaan alkaa kaivata sellaista johtajaa, joka viisaudessaan sen voisi tuoda. Näyttämö alkaakin pikkuhiljaa olla valmis hänelle.

Keneltä kristityt odottavat rauhaa? Jotenkin vaikuttaa siltä, että maailman natistessa liitoksistaan jopa ne, jotka ovat luottaneet Jumalaan, eivät enää luota häneen.

Ihmiset tuijottavat helposti ilmastonmuutosta, moraalin alamäkeä, valtakuntien suhteita ja Isisin raivoa. Ja kun ongelmat vain mutkistuvat, eikä Jumalakaan tee mitään, alkaa helposti ajatella, ettei hän ole ihan ajan tasalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Jeesus pohjusti lähtöään Isän luo kertomalla, että hänen poissalonsa olisi väliaikaista. Hän tulisi takaisin, mutta ennen sitä maailmassa olisi paljon sotia ja kiistoja valtakuntien kesken. Tulisi myös maanjäristyksiä ja nälänhätää, samoin kuin eksyttäjiä ihmeineen.

Haastattelin juuri intialaista pastoria, joka kertoi, että Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa on alkanut kukoistaa erikoinen kristillisyyden malli. Siinä Jumalasta on tehty eräänlainen joulupukki, siunausautomaatti, jonka avulla tv-saarnaajat keräävät sievoisia summia köyhiltä ihmisiltä.

Perusidea on, että antamalla rahaa saa siunauksen ja vaurastuu. Tähän sekoittuu usein vääristynyt armon julistus, jossa ihmiselle sanotaan, että rukoiltuaan uskoontulorukouksen hän on pysyvästi pelastettu riippumatta siitä, mitä tekee.

Kun Jeesus luetteli paluutaan edeltäviä merkkejä, tekikö hän sen pelotellakseen vai jostakin muusta syystä? Jos lähtisit työmatkalle, kertoisitko läheisillesi, mihin menet ja milloin palaat? Itse ainakin kertoisin, koska haluaisin, ettei rakkaitteni tarvitsisi olla huolissaan ja miettiä epätietoisina noita asioita. Sen sijaan he olisivat luottavaisia ja rohkeita jälleennäkemistä odottaessaan.


Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja