Kärsi sinäkin vaivaa!

Mukavuudenhalu uhkaa Suomea, vaikka maahan pitäisi luoda uutta työtä, vaurautta ja veroeuroja. Näin varoittaa yritystoiminnan ja startup-kentän voimahahmo Ilkka Kivimäki Talouselämä-lehdessä. 

”Minusta on tullut vanhemmiten mukavuudenhaluisempi. Ennen itsekurini oli saumaton. Tein valintoja, jotka eivät olleet siinä hetkessä niin kivoja, päinvastoin, mutta menin ja tein silti. Nyt tuntuu, että välillä minun on hyvin vaikea motivoida itseäni asioihin, jotka tuntuvat raskailta. Elämästä on tullut liian kivaa”, kertoo asennemuutoksestaan blogisti Vilma.

Monet järjestöt ja yhdistykset puolestaan valittavat toimintansa hiipumista, koska vapaaehtoisia vastuunkantajia ei enää löydy. 

Olemme tottuneet helppoon elämään ja rakastamme sitä. Ulkoinen hyvinvointi on tehnyt meistä mukavuudenhaluisia. Pyrkimys välttää kaikenlaista vaivannäköä, ponnistelua ja sitoutumista on tullut osaksi elämänmuotoamme. 

Ei siis ihme, että mukavuudenhalu heijastuu entistä enemmän myös seurakuntaan. 

Uusi testamentti ohjaa meitä kuitenkin toisenlaiseen elämänasenteeseen. ”Kärsi sinäkin vaivaa”, kehotti apostoli Paavali nuorta Timoteusta valmentaessaan tätä Jumalan valtakunnan asialle (2. Tim. 2:3). Paavali kannusti sekä kirjeissään että omalla esimerkillään uskovia käytännölliseen palvelutyöhön. 

Tarpeita riittää nytkin. Seurakunnissa tarvitaan vastuunkantajia lapsi- ja nuorisotyöhön, musiikkitoimintaan, vanhusten luona käymiseen, taloushallintoon, keittiötiimiin, siivoukseen, erilaisiin avustajan tehtäviin ja moneen muuhun. 

Hyvien tulosten aikaansaaminen edellyttää aina työtä ja vaivannäköä. Ja tällaisesta asenteesta Paavali antoi myös kiitosta. Esimerkiksi Tessalonikan seurakunnan jäseniä seuratessaan hän totesi tyytyväisenä: ”Usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa.” 

Aikaansaavia ihmisiä yhdistää vaivannäkö ja kyky toimia epämukavuusalueella. Heillä on itsekuria ja henkistä sitkeyttä. Myös kristittyinä tarvitsemme näitä ominaisuuksia. 

Yksi keino arvioida omaa kristillistä elämäntapaansa on kysyä, kuinka paljon käytän aikaa Jumalan valtakunnan hyväksi ja seurakunnan palvelutyöhön verrattuna siihen, miten paljon sitä kuluu esimerkiksi television katseluun, someen ja erilaiseen viihteeseen. 

Viime vuosina monet pastorit ovat kertoneet turhautuneina, että seurakunnan palvelutehtäviin on entistä vaikeampi löytää sitoutuneita vastuunkantajia. Uskovat tulevat kyllä nauttimaan juhlahetkistä, mutta käytännöllinen palvelutyö parrasvalojen ulkopuolella ei kiinnosta. Se jää yhä harvempien vastuulle. 

Jeesuksen seuraajina meitä kuitenkin haastetaan näkemään vaivaa evankeliumin hyväksi. Patistelu ja vaatimukset eivät siihen auta. Sen sijaan halu vaivannäköön on parhaimpia tuntomerkkejä siitä, että Kristuksen rakkaus ja Jumalan valtakunnan todellisuus on koskettanut aidosti ihmisen sydäntä. 

Ja samalla palvelemisesta on löytynyt hänen elämänsä syvin merkitys ja ilo. 

Leevi Launonen 

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden emerituspäätoimittaja.