Kaikki muuttui vuonna 2015

Vuosikymmen on hiipimässä loppuaan kohti. On vielä liian aikais­ta sanoa, mistä helluntailaisten 2010-luku tullaan joskus muista­maan.

Kuluvalla vuosikymmenellä on ainakin seurattu liikkeen van­hojen rakenteiden hiljaista haperoitumista. Tässäkin kehityksessä tapahtuu harppauksia – tällä kertaa siis ikävään suuntaan.

Jos täytyy määritellä jokin käännevuosi, 2015 on sellainen. Siitä alkaen lähes kaikki perinteiset helluntailaisten yhteisöt ovat olleet enemmän tai vähemmän vaikeassa tilanteessa. Iso Kirja pohtii nyt jo ääneen olemassaolonsa edellytyksiä. Kenttäväki tuntuu havahtuneen tilanteeseen viimeistään nyt, kun opiston vaikeudet säteilevät Juhannuskonferenssin puolelle.

Fidan yksi aikakausi päättyi, kun kehitysyhteistyövaroja leikat­tiin väkevästi vuonna 2015. Kun kehitysyhteistyölähettejäkin on nyt yhä vähemmän, on samalla paljastunut varsinaisen lähetys­työn haperoituminen. Vanhat lähetit saatellaan kyllä eläkkeelle, mutta uusia ei kentälle enää lähetetä kuten ennen.

Myös Ristin Voittoa kustantavan Aikamedian positiivinen put­ki päättyi vuonna 2015. Lehdet, kirjat ja äänitteet eivät enää käy kaupaksi entiseen malliin. Vaikka markkinointiponnistuksilla saadaan säännöllisesti uusia tilaajia, tätäkin lehteä lukee noin kol­mannes vähemmän tilaajia kuin vuonna 2008.

Ikävä kyllä seurakuntakentästä kuuluu samanlaisia viestejä. Pari kolme viime vuotta ovat tuoneet monilla paikkakunnilla sel­laisia vaikeuksia, joita ennen ei osattu edes pelätä.

Siirto mukavampaan asiaan: syksyllä on mahdollista olla porukalla mukana Toimiiko se vanha juttu edelleen -tyyppisessä kokeilussa.

Kun evankelista Reinhard Bonnke saapuu lokakuussa Helsingin jäähalliin jäähyväisten merkeissä, paikalle tullaan tietysti tuorein miettein, mutta nostalgisuudeltakaan ei voi välttyä.

Helsingin jäähallissa takavuosikymmeninä pidetyt kokoussarjat ovat osa suomalaisten helluntailaisten yhteistä muistia. Paikalle tultiin ympäri maata busseilla. Makkara kärisi ja kahvi tuoksui. Kun väkeä oli tarpeeksi paljon, mukaan uskaltautui myös satun­naisia etsijöitä, ja jäähallissa tuli aina paljon ihmisiä uskoon.

”Nordiksen” lavalla on vuosien saatossa nähty kansainvälisten puhujien värisuora, Bonnken lisäksi muun muassa David Wilker­son, Nicky Cruz, David Yonggi Cho, T.L. Osborne, Benny Hinn ja monia muita – unohtamatta Toronton siunaus -kokouksia, jotka katsontakannasta riippuen symboloivat monelle romahdusta tai uuden aikakauden alkamista.

Suurin osa kokemuksista on ajalta, jolloin jäähallin kokous­sarjat olivat lähes ainoa mahdollisuus kokea tuulahdus kansain­välisestä kristillisyydestä. Suomen helluntailaisuus näyttäytyi jäähallissa usein komeimmillaan ja korskeimmillaan, koska kansainvälisille vieraille haluttiin näyttää, että kyllä meilläkin osataan.

Hallilla on tietysti nähty myös draamaa: ulos on marssittu milloin puhujan, milloin liian räväkän musiikin vuoksi.

Ajat ovat varmasti nyt toiset, mutta on mielenkiintoista nähdä, saadaanko 9 000 katsojan halli nyt täyteen, kuten silloin joskus.

Nähdään jäähallilla!

Anssi Tiittanen

Kirjoittaja on RV:n toimituspäällikkö ja suurtapahtumanostalgikko.