Kahdeksas käsky haastaa päivittäin

”Iltapäivälehtien menestyksen resepti on kolme koota: kauhu, kateus ja kiima – ne purevat aina.” Näin tiivisti eräs takavuosien iltapäivälehden päätoimittaja lainalaisuuden, jolla – ei vain keltainen lehdistö, vaan – koko nykyinen media- ja somemaailma pyörii. 

Lööppijournalismissa tiedon lähteeksi riittää juoru, puolitotuus tai vinkkipuhelu: pääasia, että se myy. Sekalaisilla somealustoilla totuutta ei tarvitse edes senkään vertaa: pääasia, että se klikataan ja juttu leviää. Vaikka mikään ei kuulemma ole niin vanha kuin eilisen päivän lehti, niin otsikoihin tai somekohuihin päätyneillä seuraukset voivat tuntua koko loppuelämän ajan.

     Kokonaan oma lukunsa on hyvänkin sielunhoitotyön

     tärveltyminen sivu suun puhumisen tähden.

Jos kahdeksas käsky otetaan kevyesti media- ja somemaailmassa, niin yhtä huolettomasti suhtaudumme siihen jopa seurakunnissa. Juoruilu lähimmäisen elämästä on helppo naamioida hurskaaksi rukouspyynnöksi ”veljen tai sisaren vaikeuksista”. Oman rukouspyynnön kohdallahan ”Herra tietää” ilman, että asiaa tarvitsee enempää avata. 

Kokonaan oma lukunsa on hyvänkin sielunhoitotyön tärveltyminen sivu suun puhumisen tähden. Etenkin takavuosina joillakin puhujilla oli tapana ottaa esimerkkejä sielunhoitotilanteista. Ei ihme, että monet uskovaiset hakevat apua mieluummin muilta kuin kristityiltä. Kukapa haluaisi kuulla ongelmansa edes anonyyminä sunnuntaisaarnan höysteenä? 

Somemaailma ja sen kohut ne vasta pistävätkin meidät koetukselle totuudellisen viestimisen suhteen. Tuore esimerkki liittyi erääseen ministeriin, jonka syntymättömästä lapsesta ja puolison takavuosien metallimusiikkiharrastuksesta oli tehty kudelma, minkä perusteella pääpaholaisen asuinpaikka näyttäisikin olevan Suomen Porissa. 

Tätä viestiä jaettiin rukousketjuissa ja hätärukouspyynnöillä höystettynä. Olipa ministerin politiikasta mitä mieltä tahansa, niin tulikohan kenenkään mieleen, että tällaiset ketjuviestit voivat päätyä näiden ihmisten rukoilevien tuttavien, ystävien tai sukulaisten kännyköihin yhtä lailla – tai peräti heille itselleen. 

Kahdeksas käsky on meille päivittäinen koetinkivi. Jokaista on varmaan sanoilla loukattu, ja olemme itse pahoittaneet toisen mielen puheillamme. Jaakob totesikin kirjeessään rehellisesti, että kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. 

”Väärässä todistuksessa” ei ole kyse vain kielestä ja puheesta, vaan ennen kaikkea sydämen tilasta. 

Mikäpä sitten lääkkeeksi? Kultainen sääntö on tässäkin hyväksi avuksi. Jokainen meistä toivoo itsestään puhuttavan hyvää, joten lähimmäisistämmekin meidän tulisi puhua samalla tavalla. Ensimmäinen väärä todistus lähimmäisestä annettiin välittömästi syntiinlankeemuksen jälkeen. Ero Jumalasta toi puheeseen heti valheita ja syyttelyä, jotka turmelivat kielen puhtauden ja välit lähimmäiseen. 

Kahdeksas käsky osoittaa, että meidän sydämemme tarvitsee päivittäin puhdistavan, parantavan lääkkeen, eikä siihen pysty mikään muu kuin Jeesuksen Kristuksen sovintoveri. Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa sanoillamme ja puheillamme saa olla toisia rohkaiseva ja kannustava vaikutus. Laupeuden tekojen lisäksi lähimmäisen rakastamiseen kuuluu hyvän puhuminen hänestä ja hänen maineensa puolustaminen. 

Sari Essayah 

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja.