Muinoin puheissa kenties herkuteltiin helvetillä kuvitellen, että ihmiset saadaan peloteltua palavasta rakennuksesta Kristuksen syliin. Nyt äärimmilleen viety uudempi teologia pyrkii vakuuttamaan meitä siitä, että iankaikkinen rangaistuksen tuli on lähinnä värikäs vertauskuva, savua ilman tulta.
Asiassa tasapainoa hakiessa voidaan menneisyyden hengellisten väärinkäytösten pelossa ajautua ojasta allikkoon eli avovetiseen lammikkoon keidassuolla. Tämä on tietysti yksinkertaistus ääripäistä, joiden väliin jää paljon sävyjä.
Kiistatonta kuitenkin on, että Herra Jeesus itse puhui iankaikkisen tulen rangaistuksesta. Aihe siis on lähtöisin kaikkein puhtaimmilta ja rakastavimmilta huulilta.
Jos helvetissä on kyse vain vertauskuvasta, mistä se on vertauskuva? Tuskin ainakaan persoonallisen tietoisuuden sammumisesta. Pikemminkin jostakin yhtä kauheasta kuin ikuisesta tulesta. Mahtaako vertauskuvallistaminen siis ratkaista paljoakaan? Lisäksi vaikka Jeesus säännönmukaisesti selitti vertaukset opetuslapsille, tätä vertausta – jos se edes on vertaus – hän ei selittänyt eikä selitellyt.
Jeesus ei myöskään selitellyt jännitettä Jumalan rakkauden ja ikuisen kadotustuomion välillä. Jumalan rakkaus ilmestyi siinä, että hän lähetti Poikansa, ettei kukaan häneen uskova joutuisi kadotukseen. Jumalan rakkaus ei ole sentimentaalisesta heikkoudesta johtuvaa kykenemättömyyttä panna toimeen iankaikkista rangaistusta synneistä.
Miksi siis saarnoissa harvemmin enää kuulee helvetistä? Väärinkäytösten ja kielteisten tunteiden herättämisen pelon ohella syy saattaa liittyä laajemmin jumala- ja ihmiskuvan muutokseen.
Professori emerita Päivikki Antola kertoi (HS 14.4.2006) tutkineensa kirkollisia messusaarnoja, joista lähes puuttuivat käsitteet helvetti, synti, sovitus, parannus ja pelastus. Saarnoissa lähinnä pahoiteltiin ihmisen huonoutta ja puutteellisuutta.
Lempeästi suostutteleva saarna, joka pyrkii välttämään kielteisten tuntemusten herättämistä, muistuttaa viestinnällisesti enemmän esitelmää kuin saarnaa. Sellainen vahvistaa kuulijan maailmankuvaa sen sijaan, että haastaisi tai muuttaisi sitä.
Ehkä menneiden aikojen virheistä voidaan oppia se, että helvetistä ei koskaan tulisi saarnata irrallaan Jeesuksen ristinkuolemasta ja sen merkityksestä. Helvetti ei ole lastenkasvatuksen metodi. Kristillistä etiikkaa ei tule perustella helvetin pelolla, vaan rakkaudella Jumalaa kohtaan.
Jonkun mielestä hyvä uutinen kärsii huonosta uutisesta. Toisaalta hämärtyykö hyvä uutinen Jeesuksesta, jos käsitys huonosta uutisesta, synnistä ja tuomiosta, hämärtyy? Silloin on houkutus nähdä vikaa tuomiossa, jotta ei tarvitsisi tunnustaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa Pelastajaa.
Augustinus kirjoitti Tunnustuksia-teoksessaan: ”Syntini oli sitäkin vaikeammin parannettavissa, koska en pitänyt itseäni syntisenä. Ja väärämielisyyteni oli kauhea, kun mieluummin tahdoin, että Sinä, kaikkivaltias Jumala, taipuisit minun edessäni minun turmiokseni, kuin että Sinä saisit taivutetuksi minut pelastukseesi.”
Jeesus ei evankeliumia julistaessaan vältellyt tai anteeksipyydellyt helvettiä. Ei meidänkään tarvitse.
Pasi Turunen
Kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...