Jumala on etsivä paimen – Aina kun lähdemme Vapahtajan luota, hän lähtee etsimään meitä

Jos hiukankin tutkitaan lampaiden olemusta, huomaataan, että ne ovat täysin puolustuskyvyttömiä ja vaativat enemmän huolenpitoa kuin mikään muu eläin, kirjoittaja esittää.

Greg Laurie

Raul Ries oli vasta poikanen paetessaan Meksikosta Yhdysvaltoihin. Hän ei paennut niinkään maansa köyhtyneitä oloja kuin omia kotiolosuhteitaan – alkoholisoitunutta isäänsä, joka saattoi olla äärettömän julma perheelleen. Etelä-Kalifornia tuskin osoittautui Luvatuksi maaksi. Ries oppi kuitenkin selviytymään hengissä luottaen tappelukykyynsä. Koulussaan West Covinassa hän liittyi pelättyyn latinojengiin. Kun hän rampautti vastapuolen jalkapallojoukkueen pelaajan eräissä juhlissa, oikeudenkäyntiä johtanut tuomari oli sitä mieltä, että ainoastaan palvelu merijalkaväessä pitäisi pojan poissa vankilasta.

Hän palveli jonkin aikaa jopa osastonsa tiedustelijana – sotilaana, joka kulkee muun joukon edellä ja on suurimmassa vaarassa. Hämmästyttävintä on, että Ries ilmoittautui tehtävään vapaaehtoiseksi. Jonkin ajan kuluttua tappaminen kävi yhä helpommaksi, kun hänen yksikkönsä tunkeutui Vietnamin viidakoiden kätkemiin kyliin ja alkoi vain ampua. Ries kertoi minulle silmät kyynelissä, kuinka hän ei tappaessaan erotellut naisia eikä lapsia. Hän ei välittänyt enää.

Lampailla on taipumus kulkea harhaan.

Raivo, väkivalta ja viidakkotaistelutaidot eivät kuitenkaan osoittautuneet hyödyllisiksi Riesin yrittäessä sopeutua jälleen elämään Yhdysvalloissa. Kotona Ries pahoinpiteli vaimoaan ja lapsiaan aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt ennen hänen pakoaan Meksikoon. Kun hän eräänä iltana tuli kotiin, hän huomasi vaimonsa pakanneen matkalaukut itseään ja lapsiaan varten. Ries ajatteli, että he saisivat lähteä vain hänen kuolleen ruumiinsa yli, kirjaimellisesti.

Ries odotti, että perhe tulisi kotiin. Välillä hän istui ladattu kivääri kädessään, välillä käveli edestakaisin. Toisinaan hän hiipi lattian poikki kuin tarkka-ampuja odottaen uhriensa tulevan ovesta. Hän oli suunnitellut tappavansa heidät nopeasti: ensin vaimonsa, lapsensa ja sitten itsensä. Odotuksen kestäessä hänen vihansa kasvoi, ja hän oli yhä varmempi siitä, että muuta keinoa ei ollut.

Jumalan rakkauden muuttava voima

Mutta vaimo ja lapset vain viipyivät edelleen. Mikä heitä pidätteli? Missä he olivat? Raivoissaan Ries laittoi television päälle kiväärinsä piipulla. Siellä puhui mies, joka kasvot loistaen kertoi asiasta, josta Ries ei tiennyt juuri mitään. Rakkaudesta. Miehen nimi oli Chuck Smith, ja puhe televisioitiin Calvary Chapel -seurakunnan tilaisuudesta Kalifornian Costa Mesasta.

Chuck sanoi: ”Tiedätkö, Jumala on täydellinen. Ja pyhyydessään hän ei voi olla missään tekemisissä meidän syntisten kanssa. Mutta hän rakastaa meitä niin paljon, että otti itse kantaakseen meille kuuluvan rangaistuksen kaikesta synnistä elämässämme. Olet saattanut pilata elämäsi perusteellisesti, mutta Jumala haluaa sinun tietävän, että huolimatta siitä, millainen olet tai mitä olet tehnyt, hän rakastaa sinua. Hän ojentaa sinulle kätensä ja kutsuu sinua ottamaan vastaan rakkautensa huolimatta siitä, miten syvälle syntiin olet vajonnut. Jeesus antaa meille anteeksiannon lahjaksi. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa se vastaan.”

Viesti ei olisi voinut olla sopivampi Raul Riesille, kun ottaa huomioon, millaiseksi oli muodostua hänen viimeinen iltansa maan päällä. Jotakin työntyi syvälle hänen sieluunsa. Hän ei edes muista, missä vaiheessa hän laski aseen lattialle, mutta hän muistaa polvistuneensa tv-ruudun eteen ja rukoilleensa vilpittömästi anteeksiantamusta nyyhkien samalla holtittomasti.

Tämä ei riittänyt Riesille. Hän päätti lähteä tuohon kirkkoon niin pian kuin mahdollista tunnustaakseen uskonsa julkisesti. Hän miltei juoksi alttarille, kun esitettiin kutsu tulla Kristuksen luo. Sitä hän ei kuitenkaan aavistanut, että hänen vaimonsa ja lapsensa olivat samassa jumalanpalveluksessa tietämättöminä siitä kauheasta kohtalosta, joka heitä olisi odottanut, ellei Jumala olisi ihmeellisesti tarttunut Riesin elämään vain joitakin minuutteja aiemmin.

Samantyyppisen elämänmuutoksen koki Saul matkalla Damaskokseen. Paavalin tavoin myös Ries on omistautunut elämää muuttavalle, Raamatun opetuksiin perustavalle seurakunnalle. Hänellä on yhä sama vaimo, samat lapset, samat vanhemmat ja joitakin samoja ystäviä ja tovereita kuin ennenkin, mutta ne, jotka ovat olleet todistamassa Riesin elämässä tapahtunutta dramaattista muutosta, eivät voi olla vaikuttumatta siitä.

Melkein kaikki, jotka itse näkivät Riesin täydellisen muutoksen, muuttuivat sen vaikutuksesta itsekin. Heistä on tullut kristittyjä, ja useimmat heistä ovat liittyneet Riesin seurakuntaan.

Tarina ei pääty tähän. Eräänä iltana Riesin alkoholisoitunut isä käveli alttarille Riesin Calvary Chapel -kirkossa antaakseen elämänsä Kristukselle. Tämä mies, jonka kanssa oli ollut mahdotonta elää, joka oli ollut käsittämättömän julma perheelleen ja jonka vihamies Raul Ries oli tähän asti ollut, oli nyt muuttunut.

Kadonnutta lammastaan etsivä paimen

Raul ja hänen isänsä löysivät Jumalan luonteesta vielä yhden tärkeän seikan: hän etsii kadonneita. Aina kun lähdemme Vapahtajan luota, hän lähtee etsimään meitä.

Ei ole sattumaa, että erästä rinnastusta käytetään Raamatussa toistuvasti ilmentämään Jumalaa ja hänen suhtautumistaan ihmisiin. Jumala kuvataan usein paimeneksi ja meidät lampaiksi, luultavasti aivan aiheellisesti.

Jos hiukankin tutkitaan lampaiden olemusta, huomaataan, että ne ovat täysin puolustuskyvyttömiä ja vaativat enemmän huolenpitoa kuin mikään muu eläin. Lampaat ovat luonteeltaan laumaeläimiä ja pyrkivät toimimaan ryhmässä. Ne haluavat epätoivoisesti sulautua joukkoon. Kuulostaako tutulta?

Hyvä paimen pitää huolen siitä, että lampaat voivat hyvin. Daavid kuvailee psalmissa 23, kuinka hyvä paimen johdattaa lampaansa vihreille niityille ja virvoittavien vesien ääreen. Huolimatta paimenen hellästä huolenpidosta ja hyvistä aikeista lampaalla on omat luonteenpiirteensä, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin meidän. Lampailla on taipumus kulkea harhaan. Raamatussa kerrotaan: ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.”1

Saattaisi luulla, että kukaan, josta Hyvä Paimen pitää huolen, ei koskaan eksy eikä tarvitse laumaan palauttamista, mutta valitettavasti asia ei ole niin. Koska lampaat ovat myös uskomattoman typeriä, ne voivat pelästyä jopa ohi loikkivaa jänistä ja juosta paniikin vallassa, kunnes loukkaavat itsensä. Vielä hämmästyttävämpää on, että lampaiden tiedetään todellakin seuranneen seonnutta johtajaa kallionkielekkeeltä alas, yksi kerrallaan, hypäten sokeasti omaan kuolemaansa.

Jumala useammin kuin kerran vertaa meitä noihin tyhmiin olentoihin. Hän olisi voinut sanoa meistä: ”Minun simpanssini kuulevat minun ääneni.” Simpanssi on suhteellisen älykäs eläin. Tai: ”Minun delfiinini kuulevat minun ääneni.” Jokainen, joka on katsonut televisiosta elokuvan Flipper, muistaa, että delfiini pelasti aina päivän. Tai Jumala olisi voinut sanoa: ”Minun koirani kuulevat minun ääneni.” Mutta ei, Jeesus sanoi: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni.” Hän sanoi niin, koska me olemme niin lampaiden kaltaisia.

Jokainen voi kaatua

Miksi pakenemme Jumalaa? Miksi väheksymme suunnitelmaa, jonka hän on tehnyt elämäämme varten? Eikö ole hämmästyttävää, että suutumme Jumalalle, kun joudumme ahdinkoon, vaikka itse rikomme Jumalan käskyt emmekä tottele hänen sanaansa? Syytämme Jumalaa sotkusta, jonka olemme itse saaneet aikaan, ja ongelmasta, jonka olemme itse aiheuttaneet.

Miksi lammas sitten täytyy tuoda takaisin? Daavid huudahtaa psalmissa: ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.”2

Englanninkielisessä raamatunkäännöksessä masentunutta tarkoittava ilmaus on vanha englantilainen paimentermi lampaasta, joka on mennyt kumoon eikä pääse enää omin neuvoin ylös. Lammas on haavoittuvassa asemassa ja voi vain huitoa ilmaa jaloillaan. Se on helppo saalis sellaisille pedoille kuin susi, kojootti, korppikotka tai haukka.

On mielenkiintoista, että ne lampaat, jotka ovat suurimmassa vaarassa joutua ”kumolleen”, ovat niitä, jotka ovat hienosti ilmaisten horisontaalisesti alttiita. Tai selvällä suomen kielellä sanottuna lihavia lampaita. Phillip Keller, nykyajan paimen, joka on kirjoittanut antoisan kirjasen psalmista 23, selittää, kuinka tämä tapahtuu: ”Painava, lihava tai pitkävillainen lammas paneutuu mukavasti pitkälleen maassa olevaan pieneen painumaan. Sitten se kääntyy ehkä hiukan kyljelleen venytelläkseen tai rentoutuakseen. Äkkiä sen ruumiin painopiste muuttuu niin, etteivät jalat enää kosketakaan maata. Tällöin se saattaa hätääntyä ja alkaa potkiskella vimmatusti. Usein tämä vain pahentaa tilannetta, ja lammas kääntyy vain lisää väärään suuntaan. Nyt se ei pääse enää mitenkään takaisin jaloilleen”, Keller kertoo kirjassa Hyvän Paimenen hoidossa.

Kun näin on päässyt tapahtumaan, lammas on todellisissa vaikeuksissa ja kuolee muutamien tuntien kuluessa. Jos paimen siis huomaa lampaan olevan kateissa, hän lähtee etsimään sitä, koska tietää, ettei aikaa ole hukattavissa. Hän etsii merkkejä, jotka voisivat johdattaa lampaan luo, esimerkiksi lampaanviulua havittelevia korppikotkia kaartelemassa taivaalla. Paimenen on päästävä lampaan luo mahdollisimman nopeasti ja saatava se takaisin jaloilleen, saatava se taas ennalleen.

Tietenkään lampaan tarkoitus ei ollut saattaa itseään vaikeuksiin. Kaikki alkoi aivan pienestä. Yksi seikka johtaa toiseen, ja yhtäkkiä lammas on paimenen välittömän avun tarpeessa. Kuten aiemmin totesin, suurimmassa vaarassa joutua kumolleen ovat parhaiten syöneet lampaat. Samalla tavoin meistä heikoimmat eivät ole altteimpia tekemään syntiä vaan vahvimmat.

Ihmettelet ehkä: ”Mitä? Luulisi, että heikoimmat uskovat ovat suurimmassa vaarassa.” Voivat ollakin, mutta joskus heikot ihmiset tunnistavat vaaran ja pysyttelevät sen vuoksi lähempänä Paimenta ja turvautuvat hänen huolenpitoonsa. Vahvat, lihavat ja röyhkeät sen sijaan sanovat itsetietoisina: ”Ei minun tarvitse olla niin lähellä Paimenta kaiken aikaa. Kuljeskelen hetken omin päin ja palaan sitten tänne rentoutumaan.” Juuri silloin, kun vähättelemme kaitsijaamme, voimme kellahtaa kumoon. Siksi on oltava aina varuillaan. Raamatussa sanotaan: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.”3

Hyvä esimerkki tästä on itse Daavid, joka kirjoitti psalmin 23. Raamattu kertoo meille Toisessa Samuelin kirjassa, että Daavid käyskenteli kuninkaanpalatsin katolla, kun oli tullut kuninkaiden sotaanlähdön aika. Hän näki kauniin naisen nimeltä Batseba, joka oli peseytymässä. Loput tarinasta tiedämmekin. Kuten vanha laulu sanoo: ”Katse vain, se riittää – –.”

Ei siinä ole mitään pahaa, että ottaa vähän lomaa, eikä ainakaan lepäämisessä ole mitään pahaa. Mutta kuninkaan ei kuuluisi lomailla silloin, kun on aika johtaa joukot taisteluun. Olennaista kertomuksessa on se, että Daavid otti hengellistä lomaa. Hän höllensi vähän otetta Jumalasta ja hengellisistä tavoitteista. Hän oli kuin ylensyönyt lammas, joka asettui makuulle, joutui äkkiä kumolleen ja tarvitsi epätoivoisesti paimenen apua.

Uusi armo

Tarvitsetko sinä uudelleen alkamisen armon juuri nyt? Olet ehkä langennut syntiin tai joutunut vaikeuksiin. Ajattelet ehkä, että Jumala etsii sinua – vaanii, jotta voisi antaa sinulle ansiosi mukaan. Päinvastoin. Jumala rakastaa sinua. Hän kaipaa sinua. Aivan kuin Jeesuksen kertomuksessa paimenesta, joka jätti yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta etsiäkseen yhden kadonneen, Jumala etsii sinua ja haluaa nostaa sinut takaisin jaloillesi.

Jumala on tuhlaajalapsensa kanssa aivan yhtä kärsivällinen kuin vastahakoisen uskoontulijansa kanssa. Hän rakastaa meitä, hän etsii meitä. Jos olemme kellahtaneet kumolle, saamme kääntyä Hyvän Paimenen puoleen juuri nyt. Hän haluaa nostaa meidät takaisin jaloillemme ja palauttaa rakastavasti takaisin laumaansa.

Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaan kirjoittajan kirjasta Uusien alkujen Jumala – koe Jumalan anteeksiantamus (Aikamedia 2017).

Viitteet: 1) Jes. 53:6. 2) Ps. 42:12. 3) 1. Kor. 10:12.