Keskiviikko 18. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Erkki, Eero, Eerikki, Eerik, Erik, Jerker, Erika

Jumalan sanan nälkä

"Olisiko nyt oikea aika hakeutua raamattuopintoihin? Tai olisiko tämän kevään pääsiäistä edeltävä aika sopiva jakso meille, yhdessä ja yksin, astua Jumalan puhutteluun, avata Raamattu", Jarkko Lindqvist haastaa.
"Olisiko nyt oikea aika hakeutua raamattuopintoihin? Tai olisiko tämän kevään pääsiäistä edeltävä aika sopiva jakso meille, yhdessä ja yksin, astua Jumalan puhutteluun, avata Raamattu", Jarkko Lindqvist haastaa.

Jokunen vuosi sitten tammikuun rukousviikolla koin Pyhän Hengen puhuvan jotenkin niin, että vielä tulee aika, jolloin Jumalan sanan perään kysellään katujen kulmissa. Eli että maahamme tulee vielä Sanan nälkä, kaipuu Raamatun sanoman tuntemiseen. Uskon, että jotain tällaista tapahtuu. Merkkejä on ilmassa. 

Asia nousi mieleeni taas syksyllä. Sain uutta intoa avata Raamatun entistä useammin, sillä halusin kuulla Jumalan ääntä siinä. Aloitin Matteuksesta, ja olen vasta melko alussa. Toisina aamuina Sana on puhutellut voimakkaasti. Olen kuullut muiltakin havaintoja Sanan nälästä ja paluusta Sanaan. 

 

Teologiaan ja eksegeettiseen tutkimukseen tutustuneena Raamatun tekstien pyörittely ei ole minulle sinällään uutta. Silti tänä talvena olen löytänyt kirjoitukset uudelleen.  

Ei tämä ole ensimmäinen kerta: jo varhaisnuorena innostuin Raamatusta. Nuorena Raamattua selittävät kirjat vahvistivat uskoa. 22-vuotiaana löysin kirjan uudella tavalla lukiessani sitä englanniksi IK-opiston English Linella. Myöhemmin tutkinto-opinnot syvensivät raamattusuhdetta. Olennainen väline omaan rakentumiseen on ollut toisten opettaminen. 

Nyt taas on löytynyt jotain tuoretta. Jokin siellä sanojen asiasisällössä on alkanut puhutella uudella tavalla. Joskus ihan yksi lause avaa ihmeellisiä syvyyksiä. Aivan kuin Pyhä Henki olisi odottamassa puhutellakseen – kun vain tulisin kuulolle.

 

 

      Nyt taas on löytynyt jotain tuoretta.

 

Raamatussa Jeremia, Hesekiel (Hes. 2:8, 3:3) ja Johannes (Ilm. 10:10) saivat kukin käskyn syödä Jumalan sanat. Tämä edelsi heidän profeetallista julistustyötään. Myös Jeesuksen puheista saa kuvan, että Jumalan sana on jotakin, joka otetaan sisään kuin ruoka. Se valtaa, ravitsee ja tuo elämää. Vain tämä Jumalan sanojen syöminen mahdollisti profeettojen julistustyön. 

Vanhat kirkot odottavat pääsiäistä paastoten. Paaston pointti on vähentää jotain, jotta keskittyisimme olennaiseen. Kun Jeesus paastosi, hän sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’” (Matt. 4:4). 

Jumalan puhe on siis ruokaakin tärkeämpää. Paasto kirkasti totuuden: ihmisen elämä riippuu Jumalan sanoista. 

 

Nykyään meillä on paremmat välineet Raamatun opiskeluun kuin koskaan. Saatavillamme on kaikki mahdolliset käännökset, puhelimella pääsemme tutkimaan alkukieliä ja lenkillä voimme kuunnella ääniraamattua. Meillä on oma raamattuopistokin. Mutta olemmeko Sanan täyttämiä? Saammeko elämämme Jumalalta, vai olemmeko aliravittuja? 

Olemmeko löytäneet sen, mistä Jeremia kirjoitti: ”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot” (Jer. 15:16)? 

 

Olisiko nyt oikea aika hakeutua raamattuopintoihin? Tai olisiko tämän kevään pääsiäistä edeltävä aika sopiva jakso meille, yhdessä ja yksin, astua Jumalan puhutteluun, avata Raamattu? Jos koet kaipuuta Jumalan äänen kuulemiseen, se nälkä on hänen työtään. 

 

Jarkko Lindqvist 

 

Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan seurakuntapastori ja nuorisotyön johtaja. 



UUTISET