Jumalan riippumatto 

Facebookissa eräs äiti oli jakanut pienen tyttärensä iltarukouksen. Lapsi tuumasi, että päässä olisi paljonkin rukousaiheita, mutta nyt nukuttaa jo niin paljon, että lue sinä, taivaan Isä, ne minun ajatuksistani. Vaikka rukouksen toteuttaminen jäikin kesken, tytöllä oli asenne kohdallaan ja jumalatietoisuus syvä. Sinä, Kaikkivaltias, tunnet minut ajatuksiani myöden. 

Jumalalla on kädessään paitsi koko maailma myös jokainen meistä. Erityisen tärkeää tämä on muistaa vaikeina aikoina. Maailmankaikkeus ei ole sattuman tuulten heiteltävänä, vaan kaikkivaltiaan Jumalan sallimuksessa. Kun huolet ja pelot valtaavat mielen, voimme rohkaistua sillä, että Jumalan sallimatta ei hiuskarvakaan putoa päästämme. 

Jokaisena hereillä olon hetkenä meidän pitäisi tiedostaa, että Jumala on meissä ja aktiivisesti mukana elämässämme. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme, kuten Paavali kirjoittaa. Huolestuneisuuden sijaan hän kehottaa: "Saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon" (Fil. 4:6). Jatkuva rukous on osa kristityn elämänasennetta, ja sen lähteenä on riippuvaisuus Jumalasta. Rukous ei silti välttämättä ole se ensimmäinen reaktio pelottavissa, uusissa tai ei-toivotuissa tilanteissa. Sen sijaan hapuilemme epätietoisuudessa, ja sekin ajatus hiipii mieleen, että Jumala ei ole meidän pienten ihmisten asioista kiinnostunut tai huomaa arkisia murheitamme. 

Viime kesänä rintasyöpädiagnoosin saatuani koin, että Jumalan huolenpito kietoi minut ikään kuin paksun untuvatäkin sisään. Uskon, että sillä oli suuri merkitys, kun valtava joukko ihmisiä kertoi rukoilevansa puolestani. Silti Jumalan piti muistuttaa minua huolenpidostaan.

Olin menossa toisiin sytostaattihoitoihini, ja jo ensimmäisten jälkeen olin saanut maksusitoumuksen peruukin ostamista varten. Hiuksia kyllä harveni solumyrkkyjen takia koko ajan, mutta varsin tiukassa tuntui loppu olevan. Pahoinvointiakaan ei tullut, mutta kaikki sanoivat, että odota vain, kun rasitus kumuloituu. Niinpä pyöritin näitä huolia päässäni, ja lopuksi totesin turhautuneena, että on sitä Jumalalla isompiakin murheita. 

Samalla hetkellä puhelimeeni kilahti WhatsApp-viesti ihmiseltä, joka oli luvannut rukoilla puolestani, mutta ei tosiaankaan tiennyt hoitojeni rytmiä, ajatuksistani puhumattakaan. Hän kertoi saaneensa kehotuksen laittaa kaksi raamatunpaikkaa: ”Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu” (Matt. 10:30) ja Vuorisaarnan ihanan kohdan (Matt. 6:28–34), jossa Jumala kertoo pitävänsä huolen niin kedon kukista kuin taivaan linnuista, miksipä ei siis meistäkin. Olemmehan paljon suurempiarvoisia. 

Tuossa hetkessä en voinut kuin nauraa itselleni. Kun Jumalalla on näin triviaalia tietoa meistä, hän varmasti huolehtii muutoinkin kaikista meistä. Hän on nähnyt tarpeemme, välittää meistä, ja kutsuu meitä huolenpitoonsa tässä elämässä ja ikuisuudessa. Jumalan huolenpito on kuin kesäinen riippumatto: se kantaa, kun heittäytyy kannateltavaksi, joten köllähdetään kyytiin! 

En voinut kuin nauraa itselleni. 

Sari Essayah 

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja.