Perjantai 29. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Joonas, Jouni, Joni, Joona, Jonne, Jonni

Jumalan merkkikieli

Taivas viittoilee meille hyvissä ja kauniissa asioissa. Se rakkaus, intohimo tai vetovoima, joka meissä luontaisesti nousee, on viesti, Jake Lindqvist kirjoittaa.
Taivas viittoilee meille hyvissä ja kauniissa asioissa. Se rakkaus, intohimo tai vetovoima, joka meissä luontaisesti nousee, on viesti, Jake Lindqvist kirjoittaa.

[22.5.2023] Kaikkialla on merkkejä Jumalasta ja hänen suunnitelmistaan. Näin on siksi, että Luoja puhuu merkkien välityksellä. Christopher Westin mukaan hän puhuu merkkikieltä, ”God speaks in sign language”. Suoraan suomennettuna on kyse viittomakielestä. Jumala viittoilee meille näkyvin, fysikaalisin merkein. Hän on kuin huomioliiveihin pukeutunut opas ihmisvilinässä, joka viittoilee käsillään, jotta huomaisimme oikean tien. 

 

Raamatun mukaan kaikki on luotu Kristuksessa (Kol. 1:16). Jeesus on siis kaiken luodun tuttu mitä enimmässä määrin. Se arkinen touhu, josta elämämme koostuu, ei ole Jumalalle este. Hän on nimenomaan juuri siinä. Luomakunnassa on ikuisuuden jälki. 

Taivas viittoilee meille hyvissä ja kauniissa asioissa. Se rakkaus, intohimo tai vetovoima, joka meissä luontaisesti nousee, on viesti. Oli sitten kyseessä kalastus, kissanpenikat, karate, mekaniikka, sveitsiläinen juusto, puutarhanhoito tai vaikka kansallispuvut, siinä on kuultavissa Jumalan viittomakieli. Hän puhuu sydämeni kieltä. Hänen tahtonsa ei ole tukahduttaa sydäntäni, vaan elävöittää se. On siis lupa, jopa käsky, innostua, syttyä ja iloita. 

 

Tarvitsemme valoa nähdäksemme asioiden oikean arvon. Juuri tätä Jeesus tarkoitti sanoessaan olevansa maailman valo (Joh. 8:12). Hänen avullaan näkömme voi parantua. Wilfrid Stinissen kirjoitti: ”Jos alat avata silmiäsi sille, miten kaikki luotu tuo sanomaa jostakin ikuisesta, joka on vielä näkymätöntä, täytyt yhä enemmän syvällä kunnioituksella kaikkea sitä kohtaan, mitä kosketat, maistat tai näet.” Yksi kristinuskon tarkoitus on tehdä meistä niitä, jotka eivät ainoastaan katso, vaan jotka myös näkevät.

 

 C. S. Lewis painotti, että Jumalan antamat merkit ovat kuitenkin ainoastaan tienviittoja. Ihmisellä on taipumus tyytyä liian vähään. Jäämme palvomaan merkkejä, tienviittoja, vaikka tarjolla olisi myös aito määränpää. Taivumme luodun puoleen. Ikoni voi muuttua idoliksi. Se, jonka tarkoitus on osoittaa ja houkutella kulkemaan kohti Jumalaa, voi tulla palvonnan kohteeksi. Sydämemme tarvitsee siis myös ohjaajaa. Augustinus rukoili Jumalaa: ”Laita rakkaus järjestykseen minussa.”

 

Sydämemme tarvitsee siis ensinnäkin elävöittäjää, mutta yhtä lailla myös ohjausta. Ohjaus ei ole tukahduttamista. Ilouutinen on, että tämä ohjaaja on sydäntemme luoja. Hän tahtoo saada sydämeni elämään. Psalmin kirjoittaja kirjoitti Herralleen: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” Jumalan ilmoitus kokonaisuudessaan järjestelee sydäntämme. Sen ohjauksessa sydämeni rakkaudet löytävät paikkansa osana ihmeellistä kokonaisuutta. 

 

Sydämen järjestelyn tarkoitus on tuoda lisää elämää, ohjata kohti tosi täyttymystä. Matkalla tähän täyttymykseen olemme kuin Emmauksen tien kulkijat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” (Luuk. 24:32). Alamme nähdä Jeesuksen avaamin silmin. Kuulemme lintujen laulun selvemmin, alamme huomata vivahteita. Kaikki alkaa loistaa. Jumala puhuu. 

 

Jarkko Lindqvist 

 

Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan seurakuntapastori ja nuorisotyön johtaja.



UUTISET