Jeesuksen katse

”Jos katse voisi tappaa”, sanomme, kun tarkoitamme jonkun ilmeen olevan täynnä vihaa. Katse voi olla myös iloinen, surullinen, lempeä, hyväksyvä, ahdistunut, pelokas, hämmästynyt ja paljon muuta. Ihmisen sisin näkyy ulos juuri katseen, silmien, kautta.

Katse on vahva väline vuorovaikutuksessa. Se voi kertoa vallan käytöstä, halveksunnasta ja eriarvoisuudesta. Joissakin kulttuureissa tulee olla varovainen, ketä ja miten katsoo, ettei ole huomaamattaan flirttaileva tai hävytön. Tämä pätee varsinkin miehen ja naisen välisiin suhteisiin.

Toisaalta katsomatta jättäminen saattaa olla loukkaavaa. Jos tuttu kävelee ohi tervehtimättä tai kääntää päänsä pois meidät nähdessämme, mietimme, mikä hänellä on meitä vastaan. Naiset puhuvat sitä, miten heistä tulee näkymättömiä viisikymppisinä. Toisin sanoen he kokevat, etteivät he ole enää kiinnostavia tai varteenotettavia. Olen kuullut monen naisen sanovan, että heistä on tullut vanhemmiten niin värittömiä, että ihmiset kävelevät kadullakin heitä päin.

Katseella on suuri voima pieneen lapseen. Hänen identiteettinsä rakentuu pitkälti sen varaan, millaisena hän näkee itsensä toisten, varsinkin vanhempiensa, silmistä. Jacques Lacanin mukaan vauva-aika on ”peilivaihetta”. Pieni ihminen tarvitsee paljon hyväksyvää katsetta kokeakseen itsensä eheäksi minäksi ja tätä kautta kykeneväksi vähitellen vuorovaikutukseen, jossa päästään symbioosivaiheesta Buberinkin opettamaan minä–sinä-suhteeseen.

Raamatussa puhutaan paljon katseista ja katsomisesta. Siellä käytetään katso-sanaa usein myös painottamaan jonkin sanoman tärkeyttä: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”, ”Katso ihmistä!”, ”Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara”, ”Katso Jumalan asuinsija ihmisten keskellä”.

Autoin erästä maahanmuuttajaa ja jouduimme viemään asian oikeuteen. Tapahtuma tuli uneeni. Huusin siinä avuksi poliisia, joka ilmoitti, ettei pysty auttamaan asian vaikeuden vuoksi. Muistin unessa, että Jeesus pystyy mihin tahansa, ja huusin häntä pelastamaan tilanteen. Hän tuli.

Mitä Jeesus teki? Hän hymyili. Hän katsoi minuun tavalla, joka kantoi minua viikkoja ja kantaa vieläkin. Hänen katseensa oli täynnä sellaista lempeyttä, ettei minulla ole sanoja kuvaamaan sen onnelliseksi tekevää voimaa. Jeesus oli unessa niin kaunis (enkä nyt tarkoita pelkästään ulkoista kauneutta), että hän suorastaan säteili. Hän huokui rakkautta, rauhaa, hyväksyntää, armoa ja hyvyyttä.

Hänen katseensa sulatti minut. Unohdin hätäni, vaivani ja koko poliisijutun. Jeesuksen katse naulitsi minut katsomaan takaisin. Siihen hetkeen olisin voinut jäädä ikuisesti. Hän näki minut, eikä hylännyt. Hän näki, mutta ei tuominnut.

Mutta uni on uni. Siihen ei voi jäädä. Vai saisiko siitä jotakin mukaansa arkeen? Palan Jeesusta? Jos osaisin sanoittaa kokemani unen voiman, puhuisin siitä loppuelämäni kaikissa tilanteissa ihmisille lohduksi ja kehottaisin: ”Katso Jeesukseen! Näet itsesi sellaisena, joksi sinut luotiin.”


Salme Blomster

Kirjoittaja on Trigonos ry:n toiminnanjohtaja.


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja