Puhuvat itsetunnosta. Siitä, joka suomalaisilla on huono, heikko ja peräti hukassa. Siksi me täällä Pohjan perillä puhumme korkeintaan pakkoruotsia emmekä esimerkiksi amerikkaa tai ranskaa. Siksi emme pärjää potkupallossa. Emmekä etenkään Euroviisuissa, muuta kuin naamioitumalla Belsebulin näköisiksi hirviöiksi.
Niitä, jotka kansainvälistymisessään pyrkivät Maarianhaminaa pidemmälle, on kautta aikojen kehotettu, ei ainoastaan kohentamaan itsetuntoaan, vaan vaihtamaan koko suomalainen identiteettinsä johonkin enemmän eurooppalaiseen. Suomalainen identiteetti kun kelpaa korkeintaan moldovalaisille identiteettivarkaille.
Suomalaisuudesta sopii puhua myönteisesti vain, kun muistellaan itänaapurin kukistamista talvisodassa tai länsinaapurin kaatamista jääkiekossa.
Meille vapaamman kristillisyyden edustajille on varsin vakuuttavasti opetettu – ikään kuin itsestäänselvyytenä – ettei meidän veisuutamme, luonnettamme tai tapaamme ilmaista uskoa kannata enemmälti Jumalalle tyrkyttää. Olemme liian apeita, juroja, melankolisia ja kateellisia. Niinpä mekin järjestämme erilaisia identiteetin vaihtoviikkoja, seminaareja, kursseja ja konferensseja.
Karismaattiset juuremmekin juonnamme mieluummin rapakon takaa, vaikka kotikyliemme körtit ja lestadiolaiset puhuivat kielillä jo reippaasti sata vuotta ennen William J. Seymourin syntymää. Lieneekö juhlavampaa puhua Azusa-kadun liikehdinnästä kuin Tossavaisen tupakokouksista?
1980-luvun telttakokouksissa me huiskutimme nenäliinoja samban tahdissa toivoen, ettei Galilean mies kävisi ohitse. Silloin uudistuneeseen identiteettiimme kuuluivat latinorytmit ja letkeät lanteet. Nyt, monien kokeilujen jälkeen, olemme ymmärtäneet, että taivasten valtakunnalle otollisin ilme ja identiteetti kannattaa imuroida alati aurinkoisesta Kaliforniasta tai Australiasta.
Huonosta itsetunnostaan huolimatta tämä molliin viritetty identiteetti on – monien kiusaksi – osoittautunut voikukkaakin sitkeämmäksi. Lumen sulaessa kuoriutuvat roudastaan myös Suomi-jullikat. Kymmentuhatpäisinä joukkoina he kansoittavat suviseuransa ja herättäjäjuhlansa uhmaten niin sää- kuin muitakin profeettoja. Pää hartioiden väliin painuneena nuo kyrmyniskat jurahtavat kaamoksen kangistamin sieluin Soi kunniaksi Luojansa. Eikä siinä hartaudessa paljon Reino-tohveli nouse eikä tuulipuku kahahda.
Noilta kesäjuhlien notkuvilta telttapenkeiltä tuo kummallinen kansa on kuin onkin rahoittanut kolehdeillaan lähetystyönsä, maksanut kirkkonsa ja rukoillut vähäeleiset rukouksensa. Joskus – itse asiassa melko usein – heidän tekemäänsä työtä on kiitetty aina maan ääristä asti. Kiitoksille he ovat hymyilleet hämillään tietämättä, mitä moisille puheille pitäisi tehdä. Taputtavat kuitenkin, kun erikseen käsketään. Tokkopa he huomasivat sitäkään, että kansainvälinen tutkimus vastikään kiitti koko heidän maataan maailman parhaiten johdetuksi maaksi. Tilastojen mukaan maailmassa asuu seitsemän miljardia ulkomaalaista ja vain vajaat viisi miljoonaa suomalaista. Voisiko olla pahitteeksi, jos suomalaiskristitytkin heräisivät hieman rohkeammin arvostamaan omia juuriaan?
Heimo Enbuska
Kirjoittaja on Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...