arveli, että oikeusprosessi aloitetaan muutaman viikon sisällä.
Kaksissa tasaisissa vaaleissa ennakoitiin, että voimansa yhdistäneet keskustan pääryhmät pystyisivät haastamaan Netanjahun ja muodostamaan hallituksen. Lopulta ajauduttiin kolmansiin vaaleihin.
Keskustaa edustavassa Sinivalkoisessa puolueessa on mielenkiintoinen kombinaatio: ehdokkaitten kärkinelikössä on kolme entistä kenraalia ja pari vuotta ministerivastuussa ollut entinen toimittaja Jair Lapid.
Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan keskustan ja oikeiston kilpa on jälleen tiukka. Hallitusspekulaatiot alkoivat jo reilu vuosi sitten, kun puolustusministeri Avigdor Lieberman erosi protestina hallituksen ja Gazassa operoivan islamilaisen ääriliike Hamasin tulitaukoon. Libermanin uhkarohkea peli kääntyi ensin hänen Israel kotimme -puolueensa tappioksi, mutta seuraavalla kierroksella hän lähes kiri takaisin menettämänsä kannatuksen. Nyt gallupit osoittavat jälleen Liebermanille tappiota, mutta muutaman kansanedustajansa kanssa hän voi silti nousta hallituksen kuninkaantekijäksi.
Netanjahun asema on korruptiosyytteiden vuoksi entistä tukalampi, ja monet asiantuntijatkin uskovat, että hänen poliittinen uransa on ohi. Likudin kovin haastaja, Sinivalkoisen puoleen puheenjohtaja, puolustusvoimien entinen komentaja Benny Gantz, on kavunnut nopeasti politiikan eturiviin. USA:n presidentti Donald Trump kutsui tammikuun lopussa hänet Netanjahun ohella kuulemaan huolella valmisteltua Lähi-idän rauhansuunnitelmaa.
Ganzin mukaan Israelin mahdollisuus turvallisiin rajoihin on lopulta kahden valtion mallissa. Hän on valmis Trumpin ohjelman pohjalta neuvotteluihin palestiinalaisten kanssa.
Yksi Sinivalkoisen ryhmän vaalivalteista on uskonnollisten juutalaisten vaikutusvallan kaventaminen. Mielipidemittausten mukaan uskonnollisten puolueitten noste on taantumassa. Niiden on varmasti vaikea saavuttaa edelliskausien tapaan vaa’ankieliasemaa hallituksessa, ainakin jos keskusta voittaa. Keskusta ja vasemmisto koettavat pitää vaaliteemoina ulkopolitiikan lisäksi työllisyys- ja sosiaalikysymyksiä, mutta kansalaisten enemmistö saattaa yhä miettiä, että ilman rauhallisia rajoja sisäpolitiikka ontuu. Tällöin Likudia ja muuta oikeistoa pidetään vakaampana vaihtoehtona.
Kun Trumpin rauhanaloitetta on viime viikot pähkäilty, palestiinalaiset ovat saaneet laajaa taustatukea islamilaiselta maailmalta. Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas varoitti äskettäin Arabiliiton kokouksessa, että palestiinalaishallinto saattaa katkaista Trumpin rauhanehdotuksen vuoksi kaikki suhteet Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Rauhansuunnitelman mukaan muun muassa Israelin siirtokunta-asutukset kiistellyllä Länsirannan alueella liitettäisiin osaksi Israelia. Jerusalem säilyisi Israelin jakamattomana pääkaupunkina, mutta palestiinalaiset saisivat oman pääkaupunkinsa itäiseen Jerusalemiin mahdollisesti muodostettavalle yhteishallintoalueelle.
Heikki Kangas
Kirjoittaja on erikoistoimittaja, joka on asunut Israelissa vuodesta 1990 lähtien.