Maanantai 6. joulukuuta.
Nimipäivää viettää Niilo, Nikolai, Niko, Niklas

Hyvinvointia positiivisesta psykologiasta - "Miten seurakuntaa kuvailtaisiin, jos se olisi kiitollisuuden ja positiivisuuden täyttämä yhteisö?"

Työpaikkamme henkilöstölle alkoi tämän syksyn aikana kaksivuotinen työhyvinvointiprojekti, jossa meitä koulutetaan sekä henkilökohtaisesti että työyhteisönä positiivisen psykologian saloihin. Oli mielenkiintoista kuunnella tiedepohjaisia luentoja, joiden sisältö oli todella yhtenevä Raamatun sanoman kanssa. Aivoissamme tapahtuu hyviä asioita, kun laitamme kristinuskon opit käytäntöön. 

 

Yhteiskunnassamme kuvitellaan usein, että aktiiviset kristityt tunnistetaan lähinnä moralisoinnista sekä kielteisestä suhtautumisesta asioihin ja elämään. Raamattu taas kehottaa meitä olemaan aina valmiina kertomaan jokaiselle kysyjälle, mihin toivomme perustuu.

 

 

      "Mistä sinä olet seurakunnassasi kiitollinen?"

 

Moraalipoliisina toimiminen tuskin saa ketään mieltämään meitä erityisen toivorikkaiksi. Elämämme tulisikin lähettää toisenlaisia signaaleja ympäristöön: toivoa, iloa, elämänmyönteisyyttä, positiivisuutta, sisäistä täyteyttä ja elämän merkityksellisyyden tuoksua. 

Kaikkea tätä Jumala haluaa meille omilleen antaa. Ja vaikka eläisimme haasteiden ja suurten vaikeuksien keskellä, Raamatun sisältö on kokonaisvaltaisesti voimassa. 

 

Raamatussa kehotetaan ajattelemaan sitä, mikä on hyvää. Tunne, myönteinen tai kielteinen, kestää 90 sekuntia, ellei sitä vahvisteta ja aleta ajatella. Jos emme ruoki kielteisiä tunteita vaan keskitymme ajattelemaan kaikkea kiitettävää ja hyvältä kuulostavaa, se vaikuttaa aivoihimme. 

Raamatussa kehotetaankin myös kiitollisuuteen. Pidimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten kiitollisuuspäiväkirjaa siten, että nimesimme joka ilta kolme asiaa, joista olimme kiitollisia. Huomasimme pian tämän harjoituksen hyvän vaikutuksen arjessa. 

Myös positiivisen psykologian tärkeimpiä harjoituksia on kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen. Kouluttajamme kertoi, että kun hän alkoi kertoa ääneen päiväkirjansa sisältöä miehelleen, molempien kiitollisuuspisteet nousivat. Hän mainitsi myös, että ajan kuluessa hänen oma elämänasenteensa muuttui ja kyky kohdata vaikeita asioita vahvistui. Haasteidenkin keskellä löytyi kiitettävää. 

 

Oman elämän asioiden pohtimisen lisäksi on mahdollista työstää vaikkapa työviikkoa ja lopettaa se sen pohtimiseen, mistä on kiitollinen. Mitä jos ottaisimme kiitollisuuden ja hyvän aktiivisen huomioimisen enemmän osaksi elämäämme? Tällöin noudatamme Jumalan meille antamia ohjeita. 

Mitä jos otamme tavoitteeksi, että hyvän huomioiminen muuttuu osaksi myös seurakuntiemme DNA:ta? Omassa seurakunnassamme kahvitusta seurannut viisivuotias totesi, että täällä kaikki ihmiset tykkäävät toisistaan. Millähän tavoin seurakuntiamme kuvailtaisiin, jos ne olisivat aidosti kiitollisuuden ja positiivisuuden täyttämiä yhteisöjä? Kysyttäisiinköhän meiltä toivomme perusteita nykyistä useammin? 

 

Veera Hug 

 

Kirjoittaja on vaimo, äiti, apulaisrehtori ja miehensä kanssa seurakuntaa istuttava pastori, joka palvelee Hyvän Sanoman ja Fidan tehtävissä. 


 



UUTISET