11.9.2023 | Kesällä näytti kuin tietyt mediat olisivat ottaneet helluntailiikkeen silmätikukseen. Vaikutti kuin jonkun uskovaisen historiassa tekemiä ikäviä rikkeitä olisi revitelty totuutena koko liikkeen nykyisyydestä.
Mielestäni on lähtökohtaisesti hyvä, jos totuus tulee julki ja vaikeitakin asioita käsitellään, vaikka se aluksi tekeekin kipeää. Olen myös nähnyt helluntailiikkeessä halua tehtyjen virheiden korjaamiseen. Ikävän tilanteesta tekee kuitenkin se, jos syytökset ovat leväperäisiä tai virheellisiä.
Asiansa puolesta kampanjoiva voi tulla julkisesti mustamaalanneeksi kokonaisia yhteisöjä ja muokanneeksi mielipiteitä valheelliseen suuntaan. Tällä taas on seurauksensa esimerkiksi siihen, miten julkiseen sanaan halutaan luottaa.
Kun oikein uskoo omaan hyvään asiaan, saattaa huolimattomuuksissaan tehdä virheitä. Tämä pätee niin kristillisiin yhteisöihin kuin myös median edustajiin.
Vaikka harmittelin uskovien saamaa ikävää mainetta, huomasin myös joitakin hyviä liikehdintöjä. Itse asiassa negatiivinen jäi positiivisen alle.
Eri puolilla maata ja eri tiedotusvälineissä evankeliumi purkautui esiin uusilla, upeilla tavoilla. Enkä edes puhu varsinaisista evankelioimiskampanjoista, jotka ovat kaunis kirsikka kakun päälle. Puhun siitä, kun tavalliset uskovat olivat esillä oman lahjansa ja tarinansa kautta ja antoivat uskonsa loistaa. Sitä näkyi ja näkyy kaikkialla.
Samalla kun joku toimittaja alleviivasi herätyskristittyjen virheitä, useat mediat kertoivat myös uskon tuomista elämänmuutoksista ja kristillisen rakkauden innoittamista, hienoista tempauksista.
Uskova kaveri Joonas Heinonen Hämeenlinnasta pisti kasaan paljon näkyvyyttä saaneen Nuko 1414 -hankkeen. Neljä skeittaria rullasi läpi Suomen 20 päivässä kerätäkseen apua Ukrainaan Hämeen Mokia ry:n välityksellä. En olisi uskonut, että koitos on edes mahdollinen, mutta miehet tekivät sen.
Huomasin myös, miten toinen ystäväni alkoi laittaa Tiktok-sovellukseen hienoja videoita omasta raitistumisestaan ja aloitti myös podcast-ohjelman tekemisen seurakunnan studiossa. Kaapo Savolainen antaa uskonsa tulla läpi luonnollisella tavalla ilman väkinäisyyttä. Mies saavuttaa enemmän nuoria ja kaikenikäisiä kuin moni saarnamies.
Myös entinen soitonopettajani ja Yö-yhtyeen rumpali Antti Mäkinen oli esillä eri lehdissä kertoen avoimesti pelastumisestaan ja työstään riippuvaisten parissa. Satakunnan Kansa ja Helsingin Sanomat uutisoi myös Seppo Mäkipään ihmeellisestä uskoontulosta ja elämäntarinasta. Jeesuksen hyvistä töistä kelpaa kertoa.
Medianäkyvyyden lisäksi olen tänä vuonna törmännyt myös ihan konkreettisesti uskoviin, jotka olemassaolollaan heijastavat iloa.
Yksi uskoa vahvistava kokemus oli kohtaaminen Gospel Riders -paitaisen motoristin kanssa kahvilassa Imatralla. Tai kun piipahdimme helluntaiseurakunnan kirpputorilla Ivalon keskustassa ja rohkaistuimme myös illan rukouskokoukseen saamaan monta uutta ystävää.
Olen sitä mieltä, että Jumala tekee hyviä asioita. Huomataan ne ja pidetään niistä meteliä.
Jarkko Lindqvist
Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan seurakuntapastori ja nuorisotyön johtaja.