Seurakunnat ovat vastaanottaneet vuosikymmenien saatossa paljon testamenttikiinteistöjä. Suurille kaupunkiseurakunnille niitä on saatettu osoittaa kymmeniä, jopa satoja.
Testamenttaaja on usein ollut raivaajasukupolven edustaja, joka jo eläessään on tunnollisesti huolehtinut seurakunnan taloudesta omalta osaltaan. Viimeinen pyyteetön työ Jumalan valtakunnan hyväksi on ollut elämän suurimman kiinteän omaisuuserän, oman kodin, lahjoittaminen seurakunnalle.
Seurakunnat ovat myyneet testamentatut kiinteistöt, kuten omakotitalot, maatilat ja kerrostalo-osakkeet pääsääntöisesti heti. Osassa seurakuntia testamenttilahjoitukset ovat osa vuotuista budjettia: on osattu kokemuksella ennustaa, että testamenttiomaisuutta on taas tulossa tietty määrä.
Jokamiesluokan asuntosäästäjä saa helposti tuskastuttavan päänsäryn tilanteesta. Siis: yhteisölle on säännöllisesti vuosikymmenten ajan siunaantunut perintöverovapaasti asunto-osakkeita, jotka se on heti myynyt, edes pohtimatta sellaista mahdollisuutta, että asunnot vuokrattaisiin markkinoilla ja niistä saataisiin tuottoa. Myöhemmin, kenties vuosikymmenten kuluttua, ne voitaisiin myydä jonkin remontin tai projektin rahoittamiseksi – arvon tietysti noustua parhaimmillaan moninkertaiseksi.
Omistaminen ei tietenkään sekään ole ongelmatonta eikä ilmaista. Kaikki asunnot eivät ole arvokkaita, vaan perinnönsaaja pahimmassa tapauksessa saa korjausvelkaisen ongelmapesän. Tällaista omaisuutta ei kannatakaan vaalia, vaan hankkiutua kämpästä eroon, jos joku suostuu sen säälliseen hintaan lunastamaan.
Omistaminen vaatii myös osaamista. Jo muutaman osakkeen kiinteistösalkku vaatisi henkilön, joka ehtii perehtyä ja pitää seurakunnan hallinnon kartalla omaisuuden tilasta. Kymmenien osakkeiden omaisuus vaatisi jo päätoimisen kiinteistöpäällikön.
Joskus vuosia sitten nuorena ja tietäväisenä kauppaopistolaisena kysyin erään nimeltä mainitsemattoman, Hakaniemessä kokoontuvan seurakunnan mahdollisuuksista muodostaa testamenttilahjoituksista tuottava omaisuuserä. ”Seurakunnan tehtävä ei ole omistaa kiinteistöjä, vaan julistaa evankeliumia”, sain hyväntuulisen opastuksen nyt jo edesmenneeltä seniorivanhimmalta.
Olen kuullut saman ajatuksen muutaman kerran muuallakin. Ilmeisesti se on herätysliikkeessä takavuosikymmeninä vakiintunutta logiikkaa. Evankeliumilla on kiire – kaikki myyntiin ja mars eteenpäin.
Samaan aikaan toisaalla eräällä toisella nimeltä mainitsemattomalla hengellisellä yhteisöllä, joka tunnetaan patakeräyksistä ja univormuista, on kasvava satojen kiinteistöjen omaisuus. Se tekee jatkuvasti korkean profiilin työtä Suomessa, tärkeältä osaltaan kiinteistötuottojensa avulla.
Kysymys on myös hengellinen. Onko testamenttiomaisuuden välitön realisointi ollut sitä hyvää huoneenhaltijuutta ja talentin hoitoa, jota Jeesus kuvailee evankeliumeissa?
Tai muistuttaako arvokkaan omaisuutensa pikapikaa, suhdanteista piittaamatta myyvä seurakunta enemmän vertauksen kalliolle vai hiekalle rakentavaa miestä?
Anssi Tiittanen
Kirjoittaja on toimittaja ja seurakunnanistuttaja Jokelasta.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...