Perjantai 29. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Joonas, Jouni, Joni, Joona, Jonne, Jonni

Helluntailiikkeelle oma oikeusasiamies?

Helluntailiikkeeseen on pikaisesti muodostettava erillinen elin, eräänlainen valitustuomioistuin, jonne väärin kohdellut ja loukatut seurakuntalaiset voivat saattaa asiansa käsiteltäväksi, Risto Huvila esittää kolumnissa.
Helluntailiikkeeseen on pikaisesti muodostettava erillinen elin, eräänlainen valitustuomioistuin, jonne väärin kohdellut ja loukatut seurakuntalaiset voivat saattaa asiansa käsiteltäväksi, Risto Huvila esittää kolumnissa.

Laulaja Mikko Kuustosen keväiset ulostulot ovat sanoittaneet tuhansien satutettujen tuntoja halki kristillisen kentän. Laulajan elämäkerrassaan ja medioissa kertomat kokemukset ovat olleet kuumottavaa kuultavaa monille kristityille ja etenkin joillekin seurakuntien ja herätysliikkeiden johtajille. Helpotusta Kuustosen puheet ovat varmasti tuoneet monille, joilla on samankaltaisia kokemuksia omista yhteisöistään. 

Ilta-Sanomien (28.5.) juttu Anniina Enbuskan kokemuksista osuukin sitten jo lähemmäksi helluntailiikettä. Paikallisseurakunnan opetuslapseuskoulussa koettu ahdistava lakihenkisyys sai tämän aikuisuuden kynnyksellä olleen nuoren pakenemaan koulusta ja seurakunnasta.

 

 

      Kynnys lähteä haastamaan on ollut erittäin korkea. 

 

 

Facebookiin perustetussa yli 4 000 jäsenen suljetussa Retro-ryhmässä 1970–80-luvuilla helluntaiseurakuntien toiminnassa olleet ovat jakaneet kokemuksiaan vuosikymmenten takaa. Paljon on jaettu hyviä muistoja, mutta sadat ovat ehkä ensimmäistä kertaa jakaneet julkisesti pettymyksiään, jotka johtivat etääntymiseen helluntailiikkeestä. Osa on kyennyt antamaan anteeksi, toiset ovat yhä katkeria. Monien usko on järkkynyt, jopa kadonnut, kuten Anniina Enbuskan kohdalla kävi. 

Yhteistä tapauksille on se, ettei satutetuilla ole juurikaan ollut mahdollisuutta saattaa asiaansa puolueettomaan tutkintaan, koska usein ikäviä kokemuksia on aiheuttanut joko seurakunnan kollektiivinen johto tai joku sen edustajista, pastori tai vanhimmiston jäsen. Kynnys lähteä haastamaan tätä ”Jumalan asettamaa” henkilöä tai ryhmää on ollut erittäin korkea, ja koska mitään muuta valituskanavaa ei ole olemassa, on luonnollista, että väärin kohdellut poistuvat yhteisöstä. Yhä useampi päätyy Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnan piiriin, muutamat vievät asiansa käräjäoikeuteen. 

 

Viime vuosina paljastuneet tapaukset kertovat karua kieltään siitä, että monen helluntaiseurakunnan johtajuus on etääntynyt todella kauas niistä palvelemisen, tarmokkuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteista, jotka Uusi testamentti seurakunnan vanhimmille asettaa. Sen sijaan, että kritisoimme niitä, jotka ovat avautuneet ikävistä kokemuksistaan liikkeemme piirissä, meidän on alettava etsiä ratkaisuja, joilla luottamus seurakuntiemme käytäntöihin palaa. 

Tähän ei riitä pelkkä rukous ja paasto, vaan helluntailiikkeeseen on pikaisesti muodostettava erillinen elin, eräänlainen valitustuomioistuin, jonne väärin kohdellut ja loukatut seurakuntalaiset voivat saattaa asiansa käsiteltäväksi, mikäli sitä ei ole omassa seurakunnassa saatu ratkaistuksi raamatullisesti ja oikeudenmukaisesti. 

 

Mallia voi ottaa esimerkiksi oikeusasiamiehen tai julkisen sanan neuvoston tehtävistä. Ne antavat niin sanottuja langettavia päätöksiä, joita valvottavien tahojen on noudatettava. Se, ettei joku seurakunta liittyisi tähän järjestelmään, olisi jo varoitussignaali seurakuntalaisille. Neuvoa-antavat vanhimmat voisivat muodostaa tämän uuden elimen ytimen. Pelkästään tällaisen elimen olemassaolo saisi aikaan sen, että seurakuntien johdossa ryhdyttäisiin aidosti kiinnittämään huomiota raamatullisiin ihanteisiin. Tämä taas parantaisi välittömästi seurakuntalaisten hyvinvointia ja oikeusturvaa. 

 

Risto Huvila 

 

Kirjoittaja on Suomi-Israel Yhdistysten Liiton puheenjohtaja ja Holokaustin uhrien muisto ry:n varapuheenjohtaja.



UUTISET