Ettei vain synny vastakkainasettelua

Israel on yksi helluntailiikettä hämmentävistä teemoista. Se jakaa seurakuntien jäseniä ja johtoa niihin, jotka eivät näe Raamatun Israelilla olevan mitään tekemistä modernin Israelin kanssa, ja toisaalta niihin, jotka ottavat Raamatun ilmoituksen juutalaisen kansan paluusta omaan maahansa todesta. 

Yksi erikoisimmista tilanteista, joita olen kohdannut vuonna 2006 alkaneen Israeliin liittyvän palvelustehtäväni aikana, oli keskustelu erään seurakunnan vanhimman kanssa, joka kysyi, uskonko ihan oikeasti Raamatun kaikkiin profetioihin. Koska luulin kuulleeni väärin, pyysin häntä toistamaan kysymyksen, joka oli edelleenkin sama. Vastasin, että uskon, ja esitin vastakysymyksen: millä perusteella Raamatusta voi erotella uskottavat ja muut profetiat toisistaan? En saanut tähän vastausta. 

Monessa helluntaiseurakunnassa Israel-teologia on unohdettu – tai ilmeisemminkin jätetty – seurakunnan julistus- ja opetusohjelman ulkopuolelle. Israeliin liittyvät raamattu- ja rukouspiirit kyllä saavat toimia, mutta ne on eristetty alasaleihin ja kerhohuoneisiin, joissa ei juurikaan näy seurakunnan pastoreita tai vanhimpia. 

Osallistuin hiljattain erään suurehkon seurakunnan Israel-iltaan, joka pidettiin seurakunnan alasalissa. Paikalla oli noin 50 osallistujaa. Illan päätteeksi eräs toiminnan vastuuhenkilö kertoi minulle, että vaikka iltoja on pidetty alasalissa vuosikymmeniä, Israel-teema ei ole koskaan päässyt pääsaliin. 

Eräästä toisesta seurakunnasta päätettiin lakkauttaa seurakunnan tiloissa toimiva Israel-piiri ja siirtää se koteihin, koska se verotti osallistujia seurakunnan muilta tilaisuuksilta. Kolmannessa seurakunnassa haluttiin rajoittaa Israel-tilaisuuksien striimausta, koska niiden poliittinen luonne voisi aiheuttaa ristiriitoja kuulijoissa. 

Jos perehdymme Raamatun ilmoitukseen kokonaisuutena, huomaamme sen puhuvan Israelista ja juutalaisesta kansasta enemmän kuin mistään muusta kansanryhmästä tai teemasta. Kun laskemme yhteen sanojen Israel, Jerusalem, Siion, Juuda, Juudea, israelilainen, juutalainen ja synagoga lukumäärän, näiden summa on 3 891 (RK92). Lukema on ylivoimainen verrattuna mihinkään muuhun Raamatun teemaan. Rohkenen ajatella, että tiettyjen asioiden huomattava ilmentymistiheys Raamatussa kertoo asian olevan Jumalalle tärkeä. 

Kun tähän lisätään esim. VT:n (Jer. 31:35–37, Jes. 54:7–10, Sak. 10:6) ja UT:n (Room. 11:28) nimenomaiset ilmoitukset juutalaisesta kansasta, helluntaiseurakunnissa olisi korkea aika nähdä juutalaiset aidosti Jumalan valitsemana ja edelleen rakastamana kansana, jonka historia ja kohtalo on kytketty Messiaan paluuseen, ja ryhtyä opettamaan siitä. 

Kun helluntaiseurakunnissa on lähes aina pelätty politiikkaa ja eri mielipiteiden aiheuttamia ristiriitoja, ja sen pelossa hiivutettu opetus ja kannanotot Raamatun yhteiskunnallisesta puolesta, näemme laiminlyöntiemme seuraukset nyky-yhteiskuntamme kehityksessä, jossa Raamatulla ei ole enää juuri minkäänlaista merkitystä. Vaikka emme enää voi juuri vaikuttaa esimerkiksi perhelainsäädännön muutoksiin, meidän tulee (vihdoin) nostaa päämme ja korottaa äänemme niissä asioissa, joihin Raamattu antaa selvän mielipiteen. Myös Israel kuuluu niihin. 

Risto Huvila 

Kirjoittaja on Suomi-Israel Yhdistysten Liiton puheenjohtaja ja Holokaustin uhrien muisto ry:n varapuheenjohtaja.