Dohan kautta Kathmanduun

Heinäkuun lopussa teimme perheenä kauan suunnitellun matkan Nepaliin. Halusimme käydä poikamme kanssa muistelemassa aikaa, jolloin asuimme tuolla Himalajan juurella. Lähdöstämme oli kulunut 10 vuotta, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat olisivat muuttuneet vuosien aikana.

Lensimme Qatar Airlinesilla, ja reitti kulki pienen arabivaltio Qatarin pääkaupungin Dohan kautta. Tiesin jo etukäteen, mitä Dohan lentokentällä oli luvassa. Olin niin monta kertaa nähnyt tuon saman näytelmän. Silti muutaman tunnin pysähdys Dohan kentällä ravisutti hereille.

Odotushalliin alkoi pikkuhiljaa kerääntyä nuoria nepalilaisia miehiä ja naisia. He olivat palaamassa kotiin vuosien jälkeen. Koetin tulkita heidän kasvoiltaan, miten reissu oli heidän kohdaltaan mennyt. Oliko matka ollut onnistunut niin, että kotiin viemisinä olisi säästöjä, vai oliko koko matka ollut pettymys, raadantaa vaikeissa olosuhteissa ilman kunnon korvausta?

Meidän lisäksemme lennolle ei noussut kuin muutama länsimaalainen turisti. Näiden päivittäisten lentojen tehtävä Dohan ja Kathmandun välillä lienee nepalilaisten siirtotyöntekijöiden kuljettaminen. 2,6 miljoonan asukkaan Qatarissa arvioidaan olevan

noin 1,5 miljoonaa siirtotyöläistä, joista puolet ovat kotiapulaisina. Seuraavaksi eniten on rakennusmiehiä ja erilaisissa huoltotöissä olevia. Nepalilaisia työntekijöitä Qatarissa arvioidaan olevan noin 400 000.

Kovasti mietin, ovatko olot näillä siirtotyöläisille parantuneet. Voidaanko puhua nykyajan orjatyöstä? Katkerana muistelen hyvän nepaliystäväni, kahden pienen lapsen isän kahden vuoden pestiä Qatarissa rakennustyömaalla. ”En olisi koskaan lähtenyt, jos olisin tiennyt”, hän usein toisti palattuaan. Mielessä oli kammottava kuumuus, huono työturvallisuus, ylipitkät työpäivät ja –viikot, ahtaat ja epäinhimilliset majoitustilat. Passitkin oli takavarikoitu ja pienet säästöt huvenneet sairauskuluihin. Kaksi vuotta epäinhimillistä rääkkiä, ja käteen oli jäänyt vain noin tuhat euroa.

Qatarin siirtotyöntekijöiden heikko tilanne on noussut Suomenkin otsikoihin vuoden 2020 jalkapallon MM-kisojen vuoksi. Tälläkin hetkellä noin 30 000 siirtotyöntekijää tekee töitä tämän näyttämön rakennustyömaalla. Kisojen ympärillä on kuohunut korruptiosyytösten ja satojen työntekijöiden tapaturmakuolemien vuoksi. Ihmisoikeusjärjestöt ovat syystäkin reagoineet vahvasti. Monenmoisia boikotteja on jo julistettu, ja uusia tullaan varmasti näkemään.

Nepal on kehittynyt 10 vuodessa. Kansainväliset yhteiset ponnistelut maan kehittymisen  hyväksi eivät ole olleet turhia. Suomelle Nepal on yksi kehitysyhteistyön tärkeimmistä kohdemaista, ja Fida on saanut tehdä tässä oman osuutensa. Uskoni vahvistui siihen, että evankeliumi ja koulutus ovat Nepalin tulevaisuus ja toivo.

Paluulennolla Kathmandusta Dohaan seurasimme, kuinka taas uusi porukka nepalilaisia nuoria oli jännittynein ja odottavin mielin lähdössä matkaan.

Tomi Kuosmanen

Kirjoittaja on oto-pastori Jyväskylästä.