Masennus hiipi mieleen, kun toissa viikolla istuin Helluntaiherätyksen
valtakunnallisilla Syyspäivillä Helsingin Saalemissa.
Päivien aikana julkaistiin kaksi tutkimusta, joissa
maalattiin varsin lohduton kuva monien helluntaiseurakuntien tilanteesta ja
kristillisyyden asemasta suomalaisten elämässä.
Ilmeni, että Jeesukseen uskoo ja kristillisyydestä on
kiinnostunut entistäkin harvempi suomalainen, ja että maaseutupaikkakuntien
alle satajäsenisistä helluntaiseurakunnista on kovaa vauhtia tulossa mummo- ja
pappakerhoja.
Kun lisäksi liikkeen aktiivisimmat jäsenet ovat juuri näitä
senioreita, tulevaisuus näyttää siltäkin osin syksyisen harmaalta.
Suomalaisten vieraantuminen kristinuskosta on dramaattinen
iankaikkisuusasia (kai yhä ajattelemme näin?). Lisäksi sillä on vaikutusta
siihen, millaisessa yhteiskunnallisessa ympäristössä seurakunnat
tulevaisuudessa toimivat.
Onneksi meille sentään on vielä nämä mummot ja papat! parkaisen
mielessäni.
Puoliksi tyhjä lasi on aina myös puoliksi täynnä. Jos
tutkimuksista ja selvityksistä jotakin positiivista haluaa löytää, sellaiseksi
on kai laskettava se, että seurakunnilla on edelleen resursseja käytettävissään.
Maassamme on yhä satojatuhansia eri kirkkokuntiin kuuluvia ihmisiä, joille
Jeesus on rakas ja jotka ovat sitoutuneet hänen valtakuntansa asiaan. Työtä ei
tarvitse aloittaa nollasta, kuten kristinuskon Suomeen tuoneet pioneerit tuhat
vuotta sitten.
Lisäksi ympärillämme on edelleen niitä, jotka ovat
uskonasioista kiinnostuneita, vaikka eivät vielä herätyskristillisessä
mielessä Jeesuksen yhteyteen ole löytäneetkään. Satoa on leikattavaksi.
Syyspäivillä toivon näköaloja esitti muun muassa Ruotsin
helluntailiikkeen kirkkokunnanjohtaja Daniel Alm. Hänellä on kokemustensa
kautta vahva usko kristillisen seurakunnan tulevaisuuteen yhä
jälkikristillisemmäksi muuttuvassa Pohjolassa. Alm on varma siitä, että ihmiset
tulevat seurakuntiin, jos vain uskovina avaamme heille sydämemme. Tekoina
ilmenevä aito välittäminen kiinnostaa myös postmodernia ihmistä.
Lisäksi ruotsalaisvieras muistutti
helluntai-karismaattisuuden valttikortista: Pyhän Hengen lahjoista. ”Väitän,
että seurakunnan tulevaisuus on vahvasti karismaattisuudessa ja hyväntekeväisyydessä”,
Alm totesi.
Hänen puheensa jälkeen tuli mieleen, että helluntailaisten
ei tarvitse kuin palata juurilleen – yhdistää käytännön lähimmäisenrakkaus,
Jeesus-keskeinen karismaattinen spiritualiteetti, rak-kaus Raamattuun sekä
aikakauden nuoriin aikuisiin kohtuullisen hyvin vetoava hengellinen musiikki.
1950-luvun konsepti toimisi yhä.
Kuten globaalissa ilmastonmuutoksen torjunnassa, myös Suomen
seurakunnissa tulevat vuodet ovat kriittinen ajanjakso. Muutos on mahdollinen,
mutta se ei synny ilman riittävää kriisitietoisuutta. Tässä mielessä
Syyspäivien tutkimukset tulivat tarpeeseen.
Niiden lisäksi tarvitaan itsetutkistelua. Seurakunnissa sitä
tarvitaan etenkin meiltä alle 50-vuotiailta.
Pitkään jatkuneiden trendien kääntäminen ei ole helppoa. Toivottomuuden
hetkillä on hyvä muistaa íkiaikaiset hengelliset lähteet. Rukoilijalle ne ovat
yhä auki ja täynnä Jumalan vettä, kuten tutkimusten esittelyn jälkeisessä
paneelikeskustelussa Syyspäivillä muistutettiin.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...