Vietin erään sunnuntaipäivän Rooman katakombeissa. Ne ovat maan
alla risteileviä labyrintteja, jonne ensimmäisten vuosisatojen uskovat
hautasivat omiaan keisarien aikoina. Koskaan aiemmin en ole tuntenut olevani
yhtä lähellä alkukristittyjä, saati kuullut heistä yhtä kiinnostavia ja
myyttejä murtavia asioita.
Yleisesti luullaan, että Rooman kristityt piileskelivät katakombeissa
keisarien raivoa. Oikeasti vainottu seurakunta kokoontui kodeissa tai ulkona
kaupungin laidalla, jossa katakombitkin sijaitsevat. Pimeisiin hautakäytäviin
uskovat laskeutuivat rukoilemaan vain harvoin. Säännölliseen kokoontumiseen ne
eivät olisi kelvanneetkaan, sillä niissä olisi loppunut niin valo, tila kuin
happikin. Katakombien kapeissa käytävissä samoilun jälkeen tämä on helppo
ymmärtää – vielä kun muistaa, että tuolloin hautakäytävien seinämät olivat
täynnä marmori- ja savilaattojen taakse säilöttyjä ruumiita.
Uskovilla on tapana ihannoida alkuseurakuntaa, mutta lopulta emme
tiedä siitä paljoakaan. Katakombeihin piirretyt ja maalatut kuvat kertovat
jotakin varhaiskristittyjen sielunelämästä. Taideteosten perusteella Jeesus
näyttäytyi heille ennen muuta hyvänä paimenena, joka kantaa lammasta hellästi
harteillaan. Hänessä kristityt olivat löytäneet täysin erilaisen hallitsijan
kuin Rooman maailmanvallan mahtailevat puolijumalat.
Myös alkukristittyjen tunnusta eli kalaa, jonka kreikkalaisiin
kirjaimiin kätkeytyy uskontunnustus ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja”,
näki katakombeissa. Kala ei ollut kuitenkaan välttämättä sellainen kuin
uskovien autojen perässä nykyisin, vaan alkukristityt saattoivat piirtää sen
reilusti myös silmien ja evien kera.
Muinaiset kuvat paljastivat yllättäen myös alkukristittyjen
rukousasennon: kädet kohollaan ja kämmenet kohti taivasta. Muun muassa Rooman
vanhimmassa kristillisessä maalauksessa uskova nainen rukoilee näin kahden
apostolin keskellä.
Katakombeissa soi aito alkukristittyjen soundi, joka poikkeaa
selvästi Hollywoodin dramatisoinnista. Oli rohkaisevaa kirjoittaa uudelleen
historiakäsitystään ja nähdä, etteivät alkukristityt olleetkaan pelon
lannistamia lymyäjiä, vaan heidän sisällään roihusi valoisa iankaikkisen elämän
odotus. Itse asiassa juuri usko ruumiin ylösnousemukseen sai heidät hautaamaan
omiensa ruumiit maan alle eikä polttamaan niitä tuhkaksi ajan tavan mukaan.
Toki osa Rooman kristityistä vaikeni uskostaan julkisesti ja vain
arviolta muutamat sadat maksoivat siitä hengellään. Muun muassa Domitillan
katakombiin 300-luvulla tehty kirkkosali on omistettu kahdelle keisarin
henkivartijalle, jotka surmattiin marttyyreina heidän tunnustauduttuaan
kristityiksi. Tämä jos mikä oli noloa keisarin huoneelle ja kertoo kristinuskon
vallankumouksellisuudesta.
Olikin pysäyttävää tajuta, että sana marttyyri tarkoittaa yksinkertaisesti
todistajaa. Ovathan piinatuimmat kristityt nykyäänkin usein juuri niitä, jotka
eivät ole pitäneet matalaa profiilia vaan matkalippua ikuisuuteen suurempana
aarteena kuin henkeään. Eräs opas totesikin alkukristittyjen suhtautuneen
vainoihin jotakuinkin näin: ”Jos kuolen, mitä sitten? Parempaa on edessä.”
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...