Torstai 28. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Armas

Äiti ja tunnekieli

Uskon kielen oppimisessa tunnesuhde äitiin on keskeinen tekijä. Kirkkohistoria sisältää tästä lukuisia esimerkkejä, Leevi Launonen kirjoittaa.
Uskon kielen oppimisessa tunnesuhde äitiin on keskeinen tekijä. Kirkkohistoria sisältää tästä lukuisia esimerkkejä, Leevi Launonen kirjoittaa.

(14.5.2023) Lapsi oppii äidinkielen luonnostaan ensimmäisenä kielenään. Tämä tapahtuu ilman erityistä ohjausta vuorovaikutuksessa toisten ihmisten – ja ennen muuta äidin – kanssa.  

Äidinkieli on ihmisen tunnekieli. Sen avulla tulemme ensin osaksi omaa perhettä ja myöhemmin osaksi laajempaa kieli- ja kulttuuriympäristöä. Kieli toimii tärkeimpänä välineenä myös elämää ohjaavien arvojen sisäistämisessä ja maailmankuvan rakentamisessa.  

Tunnesuhde omaan äitiin ja kieleen vaikuttaa identiteettimme kehittymiseen läpi elämän. 

 

Myös uskon kielen oppimisessa tunnesuhde äitiin on keskeinen tekijä. Kirkkohistoria sisältää tästä lukuisia esimerkkejä.  

Timoteuksen uskoon vaikuttivat omalla elämäntavallaan isoäiti Loois ja äiti Eunike (2. Tim. 1:6). Samoin läntisen kirkon merkittävin kirkkoisä Augustinus sai ratkaisevat hengelliset vaikutteet äidiltään Monicalta (322–387 jKr.). Vaikka vapaamielistä elämää nuorena viettänyt Augustinus halveksi aluksi kristityn äitinsä uskoa ”akkojen taruna”, kirkkoisä tunnusti myöhemmin, että Monica-äidillä oli suuri vaikutus hänen kääntymykseensä ja hengelliseen kehitykseensä.  

 

Aikamedian julkaisema kirja Minun äitini (2011) sisältää sekin vahvoja kuvauksia äidin uskosta ja tunnekielestä. 

Kirjailija Tapani Sopanen kuvaa kirjassa, miten hän pikkupoikana imi itseensä hengellistä pääomaa äitinsä esimerkistä ja opetuksista. Aili-äidille Jumalan seurakunta oli pyhä yhteisö, jonka puolesta rukoiltiin ja josta ei koskaan puhuttu kotona pahaa. Tämän asenteen hän välitti myös lapsilleen. 

Murrosikäisenä teininä äitinsä menettänyt päätoimittaja Kristiina Kunnas puolestaan kertoo, miten Anna-äiti jätti hänelle paljon ihanteita: rakkauden Jeesukseen, Raamattuun, luontoon, musiikkiin ja kulttuuriin. 

Eläkkeellä oleva seurakunnanjohtaja Klaus Korhonen muistelee äitiään ihmisenä, jonka sisäinen suuruus ei vaatinut itselleen näyttävää areenaa. ”Kaunein piirre äidissä oli se, että palava sydämen usko ja henkinen avaramielisyys yhdistyivät hänessä lähimmäisyydeksi, joka antoi tilaa toiselle ihmiselle”, Korhonen kuvailee.  

    

Reilu vuosi sitten istuin poikani Larin väitöskaronkassa kuuntelemassa huipputeologien puheenvuoroja ja lopuksi poikani henkilökohtaisia kiitossanoja. Olin mielessäni odottanut, että poika lausuisi jotain ylevää kirjahyllyni teologisista teoksista ja antamastani esimerkistä akateemisen tutkimuksen arvostamisessa. Mutta yllätyin. Lari kääntyikin äitiinsä päin ja kiitti häntä siitä, että tämä oli opettanut hänelle lapsena iltarukouksen. Ja että nämä kokemukset – arkiset rukoushetket äidin kanssa – olivat jääneet hänen sieluunsa ja kantaneet häntä myös elämän vaikeina vuosina. Ymmärsin, että tätä teologian tohtoria emme ehkä koskaan olisi juhlineet ilman äidin välittämää turvallista jumalakuvaa, lämmintä tunnesuhdetta ja aitoa uskon kieltä. 

Äideillä on ainutlaatuinen tehtävä. He voivat välittää uskon ja luottamuksen tunnekielen.  

Joskus sen merkitys huomataan vasta jälkeenpäin elämässä. 

 

Leevi Launonen 

 

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden emerituspäätoimittaja.



UUTISET