Aikasi ei ole ohi 

Kulunut iskulause ”Paras on edessäpäin” on kaikessa kliseisyydessään uskovalle totta kuolinvuoteellakin. Joskus voi tuntua, että ikuisuus onkin ainut ulottuvuus, jossa sanonta pätee. Uskon kuitenkin vilpittömästi, että jos sinussa vielä henki pihisee, elämälläsi on tarkoitus – eikä vain ikuisuusnäkökulmasta. Jokaisella uskovalla on jotakin hyvää edessä, myös täällä maan päällä: Vielä yksi keskustelu, jonka voi käydä. Rukous, jonka voi rukoilla. Viesti, jonka voi lähettää. Vielä joku, jota voi siunata. 

Aabraham oli satavuotias, kun lupauksen poika Iisak syntyi. 80-vuotias Mooses lähti vapauttamaan israelilaisia Egyptin orjuudesta. Kaaleb oli 85-vuotiaana edelleen täynnä uskoa ja eteenpäin menevää voimaa. Mistä nämä Raamatun suuret sankarit saivat voiman jatkaa vastustuksesta ja iästäkin huolimatta? He eivät eläneet ja toimineet vain itseään varten vaan tulevat sukupolvet mielessä. He rukoilivat, uskoivat ja taistelivat, jotta seuraavat sukupolvet voisivat periä Jumalalta tulevat siunaukset. 

Jumala kutsuu ja käyttää tietenkin myös nuoria. Daavid oli noin 17-vuotias kaataessaan Goljatin. Maria oli tutkijoiden mukaan 13–14-vuotias synnyttäessään Jeesuksen – juutalaisen tradition mukaan tytöt kihlattiin 12–14-vuotiaina. Suurin osa opetuslapsista oli teinejä, kun Jeesus kutsui heidät apostoleiksi. Seuraamme Herraa, joka toteutti palvelutehtävänsä 30–33-vuotiaana. 

Suomen helluntailiikkeen historiassa näemme joukon 20-vuotiaita seurakunnanistuttajia. Veikko Lähde oli 23-vuotias, kun hänestä tuli oman kotiseurakuntani, Seinäjoen helluntaiseurakunnan, ensimmäinen johtava pastori. Lahden helluntaiseurakuntaa oli perustamassa sen ensimmäinen saarnaaja, 23-vuotias Vilho Hartonen. Eino Manninen nimettiin 31-vuotiaana juuri perustetun Helsingin Saalemin ensimmäiseksi johtajaksi. Tätä ennen hän oli palvellut paimenena Suomen ensimmäisessä helluntaiseurakunnassa, Filadelfiassa, joka istutettiin vuonna 1920 Mannisen ollessa 24-vuotias. 

Mielenkiintoista on sekin, että helluntaiseurakuntien perustajajäsenistä suurin osa on lähes aina naisia. Seinäjoella 23 perustajasta 19 oli naisia ja Turussa 69 perustajasta 52. Laaja naisten ja nuorten joukko siivitti helluntailiikkeen sen varhaiseen kasvuun Suomessa. Rohkeus siunata ja nostaa nuoria johtaviin tehtäviin on osa perintöämme helluntailaisina. Päätökset lähettää nuoria istuttamaan seurakuntia on osa menestystarinaamme. 

Nämä aikansa uudet seurakunnat syntyivät ilman käskytystä, ilman korkeampaa koulutusta ja ilman lähettävän seurakunnan ulkopuolista päätösvaltaa. Olisi voitu perääntyä varovaisuuden nimissä ja estää tai hidastaa uusien seurakuntien syntymistä. Silloin helluntailiike olisi jäänyt pieneksi. Onneksi edesmenneillä liikkeemme sankareilla oli rohkeutta valtuuttaa nuoria, kokemattomia saarnaajia ja suuria joukkoja naisia. Kenties voimme oppia jotain heidän päätöksistään. 

Helluntailaisina voisimme sanoa: ”Nuorissa on menneisyytemme. Nuorissa on myös tulevaisuutemme.” 

Pekka Perho

Kirjoittaja on Hyvä Sanoma ry:n evankelioinnin koordinaattori.