Mikä meitä koskettaa?

Istun kodissamme Kenian Nairobissa ja katselen nykytekniikkaa hyödyntäen suomalaisen suosikkiohjelman huipentuman taltiointia Lahden Sibelius-talolta. Tuhansien kilometrien etäisyys kotimaahani lisää nostalgisuutta ohjelman upeita tarinoita ja laadukkaita musiikkiesityksiä kuunnellessani. Ihmisten aitoa myötäelämistä seuratessani totean mielessäni, että emme taida sittenkään olla kuulemani väitteen mukaisia ”mököttäjiä”!

Koskettavan ohjelman perusideana on tarjota tavallisille suomalaisille mahdollisuus ilmaista heidän erilaisten tarinoittensa kautta yllätyksellinen sanoma jollekin läheiselle ja rakkaalle ihmiselle. Kyseistä yllätyksellistä viestiä pyritään ohjelmassa vahvistamaan kohdehenkilölle ja tarinankertojalle rakkaaksi tulleen yhteisen laulun sanomalla. Tasokkaat laulajat osaavine taustajoukkoineen välittävät katselijoille musiikillista yllätystä. Ohjelman koskettavuutta lisää myös se, että tarina ja musiikki synnyttävät edelleenkin sydänten yhteyttä yllätetyn ja muiden kuulijoiden välillä.

 

Suosikkisarjan toinen peruselementti, tarinankerronta, lisää katseluelämyksen mieluisuutta. Ohjelmaan valitun henkilön suusanallinen viesti ja kokemus ovat yksilöllistä pääomaa. Toisten kopioinnille ei näissä kertomuksissa ole tarvetta. Haastateltujen puheenvuorot eivät ole opeteltua paatosta, vaan omakohtaisesti vahvasti elettyä ja koettua todellisuutta. Sitä ei murenna kuulijan tai katselijan mahdollinen epäily tai vähättely. Tarinan merkityksellisyys on kertojan tuntema yksilöllinen kokemuksellinen rikkaus. Se jaetaan ensisijaisesti hänelle rakkaaksi tulleen ihmisen kuultavaksi.

 

Eräs ohjelman myönteinen anti on myös tarinankertojien uskallus paljastaa tunteitaan kokemuksiaan jakaessa. Ohjelmataltioinnin aikana ilmaistaan suorassa lähetyksessä hellyyttä rakkaalle annetun suudelman muodossa. Onko sittenkin väite siitä, että olemme kansa, joka ”ei puhu eikä pussaa”, valhetta?

 

Myönteisen katselukokemuksen aikana pohdin mielessäni todellisen rakkaustarinamme kertomisen koskettavuutta ajassamme. Jäävätkö omat todellisen rakkauden kokemuksemme sittenkin muun tietotulvan jalkoihin? Olisiko uudelleen aika uskaltautua kerronnalle, jossa meillä jokaisella uudestisyntyneellä olisi kertomuksellista jaettavaa? Jos inhimillinen rakkaustarina voi ainutlaatuisuudellaan ja henkilökohtaisella kokemuksellaan herkistää juroimpiakin kanssamatkaajiamme, mikä sitten olisikaan todellisen rakkauden motivoiman tarinan vaikutus rikkinäisessä maailmassamme?

 

Olemmeko unohtaneet henkilökohtaisten tarinoiden merkittävyyden ohjelmakirjossamme? Sallimmeko kyseisen kerronnan vain julkisuudessa menestyneille? Olisiko tämän päivän tarinankerronta sitä kokemuksellisuutta, josta aikaisemmin puhuimme todistamisena? Tarinakertoja ei sepitä omaa juttuansa, vaan jakaa elämänsä kirjoa.

Musiikki on aina ollut voimavaramme sydämen tuntojen tulkkina. Hyvä todellisen rakkauden tarina sitä vahvistavan laulun kera älköön väistykö sanomamme välittämisessä.

 

 

Ari Joensuu

 

Kirjoittaja on Fida Internationalin aluejohtaja.