”Ydin on keskinäinen yhteys” – Lauri Mäkinen on helluntaiherätyksen ensimmäinen suntio

Anniina Jakonen 

Olen kolmekymppinen muuramelainen ja Jyväskylän helluntaiseurakunnan kokopäiväsuntio. Aloitin työni joulukuussa. 

Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kolme lasta, neljäs on syntymäisillään. Tilastollisesti olemme siis suurperhe. Tapasin vaimoni jo 14-vuotiaana Juhannuskonferenssissa Keuruulla. Meille oli alusta asti selvää, että jonain päivänä haluaisimme monta lasta. 

Suntio-nimike oli minulle helluntaikodin kasvattina aluksi vieras. Tässä työssä se on kuitenkin perusteltu, sillä tehtäviini kuuluu kiinteistöhuollon lisäksi tapahtumajärjestelyjä, tekniikkaa, kirkollisten toimitusten – kuten ehtoollisen ja hautajaisten – järjestelyjä sekä ihmisten kohtaamista. Lisäksi työn edellytyksenä on suntion ammattitutkinnon suorittaminen oppisopimuksella. Uuden ammatin opiskelu on jo ennestään tuttua, sillä olen tehnyt työuraa jo lähihoitajana ja IT-alan projektipäällikkönä. 

Seurakunta merkitsee minulle kuin kotia – paikkaa, jossa palvella, levähtää ja olla omieni keskellä. 

Kohokohta työssäni viime aikoina on ehdottomasti ollut koronarajoitusten purkautuminen ja seurakunnan kokoontuminen yhteen. Meidät on tarkoitettu jakamaan elämää ja ihmettelemään Jumalaa yhdessä. 

Mottoni elämään kuuluu englanniksi two is one, one is none. Se muistuttaa minua yhteyden merkityksestä ja siitä, että yksin on turha tehdä mitään. Jumala kuuluu ottaa kaikkeen mukaan. 

Nauroin viimeksi juuri nyt. Elämä ei ole jatkuvaa juhlaa, mutta siinä on paljon hyviä hetkiä. 

Rakastan Jumalaa, elämää, vaimoa, lapsia, perhettä, yhdessä tekemistä seurakunnassa ja jopa taloyhtiössämme. 

Jos voisin muuttaa yhden asian maailmassa, tekisin näkymättömän maailman näkyväksi. Silloin hengellinen työ olisi paljon helpompaa, kun toista todellisuutta ei tarvitsisi selitellä. 

Moka, joka on opettanut minulle eniten, ovat ne asiat, jotka olen jättänyt tekemättä, vaikka olen kokenut niihin selkeää kehotusta Jumalalta. Onneksi mokista voi oppia, ja kynnys tarttua kehotukseen onkin madaltunut. Myös siirtyminen tähän työhön oli minulle monen hiljaisen äänen lopputulos.