Voiko vakauden ja ketteryyden yhdistää? - Satavuotias Suomen Vapaakirkko näyttää helluntailaisista jämäkästi järjestäytyneeltä, mutta rakenne on kuviteltua höllempi
Kulttuurinen uudistuminen on ikuisuushaaste, ja uusia ikäluokkia pitäisi aina kyetä puhuttelemaan, Suvi Kankkunen sanoo. Suomen Vapaakirkon keskuksen Teopoliksen rakennukset ovat suunnilleen samanikäisiä satavuotiaan kirkkokunnan kanssa. (Maija Latvala)
Anssi Tiittanen
(4.2.2023) Olemme seurakuntakeskeinen liike, Suomen teologisen opiston kehittämisjohtaja ja pastori Suvi Kankkunen kuvailee Suomen Vapaakirkkoa.
– Kirkkokunta on seurakuntia varten, ei toisinpäin.
– Seurakunnat synnyttävät kirkon. Ylin päättävä elin Vapaakirkossa on seurakuntien kokous.
Suomen Vapaakirkko (SVK) rekisteröityi ensimmäisenä suomalaisena uskontokuntana uskonnonvapauslain tultua voimaan 1. helmikuuta 1923. Vapaakirkko viettikin symbolisia satavuotissyntymäpäiviään viime viikolla.
Monille helluntailaisille kirkkokuntamuodon jo varhain valinnut Vapaakirkko on muodostunut ”salarakkaaksi” ja fanituksen kohteeksi – pitkälti siksi, että se helluntailaisin silmin katsottuna tuntuu kyenneen yhdistämään vakauden ja ketteryyden tavalla, josta helluntailaiset ovat vasta kuluvalla vuosituhannella alkaneet puhua.
Työntekijäkysymys on Vapaakirkolle todella strateginen.
Suvi Kankkunen puhuu satavuotiaasta uskonnonvapauslaista arvostavasti, vaikka se yhteisön elämässä näyttäytyy vain harvakseltaan.
– Uskonnonvapauslaki tunnustaa uskonnollisen yhteisön erityislaadun erilaisten organisaatioiden joukossa.
– Yhdyskuntajärjestys sisältää myös tunnustuksemme, ja sillä on suomalaisen yhteiskunnan suoma status – oikeus ja lain suoja. Ei se mikään pieni asia ole, Kankkunen sanoo.
Uskonnonvapauslaki takaa sen, että yhdyskuntien näkemykset ja linjaukset käsitellään uskonnollisina kysymyksinä. Vapaakirkko sisällytti muutama vuosi sitten yhdyskuntajärjestykseensä myös näkemyksensä avioliitosta miehen ja naisen välisenä.
– Silläkin asialla on näin lain voima. Voimme myös vaatia, että työntekijät opettavat yhdyskuntajärjestyksen mukaan.
Maallisessa työlainsäädännössä on edellytyksiä, jotka tekisivät vaatimuksista esimerkiksi parisuhteen osalta ongelmallisia.
Seurakunnat synnyttävät kirkon.
Helluntailaiset ovat käsitelleet järjestäytymiseen liittyvää problematiikkaa vuosikymmenien ajan. Vuosituhannen vaihteessa kysymys konkretisoitui, kun Suomen Helluntaikirkko perustettiin varsin myrskyisässä keskusteluilmapiirissä.
Laineet ovat sittemmin laantuneet, mutta poreilu on siirtynyt pinnan alle.
Pastori ja Kiponniemen toimintakeskuksen johtaja Juhani Ilkka kuvailee, kuinka pelko järjestäytymisen kankeuttavasta vaikutuksesta puhutti vapaakirkollisiakin sata vuotta sitten.
– Se oli jo silloin iso kysymys. Herätyksen piirissä vaikuttanut darbylaisuus lähti siitä, että ei-järjestäytynyt kristillisyys on parempaa kuin järjestäytynyt.
Ajatus järjestäytymättömyyden eduista eli vapaakirkollisuudenkin piirissä melko pitkään. Nykymuotoinen, 99 seurakunnan muodostama Vapaakirkko on ollut olemassa reilut viisikymmentä vuotta. Kaikki seurakunnat ovat aikanaan hakeutuneet kirkon jäsenseurakunniksi.
– Ensin perustetaan seurakunta, joka sitten voi hakea osaksi Vapaakirkkoa, Suvi Kankkunen kuvailee marssijärjestystä.
Vapaakirkon juuret ulottuvat toki syvemmälle historiaan. Ensitahtien katsotaan tulleen veisatuiksi vuonna 1879, kun englantilainen lordi Radstock piti Helsingissä 11 päivän herätyskokoussarjan. Vanhimmat vapaaseurakunnat, kuten Jyväskylä, Hämeenlinna, Tampere tai Helsinki, ovat viettäneet 130- tai 140-vuotisjuhliaan.
– Herätykset ovat ottaneet vaikutteita vähän sieltä sun täältä. Vapaakirkollinen herätys oli kuitenkin täysin suomalainen juttu, sitä ei maahantuotu meille mistään, Juhani Ilkka sanoo.
Luterilaisen kirkon sisällä vaikuttanut herätys kypsyi nelisenkymmentä vuotta ja oli vuonna 1923 valmis muodostumaan omaksi kirkokseen.
Väljä yhdyskuntarakenne tuntuu sopivan suomalaiseen paikallista toimintaa korostavaan kulttuuriin. Vapaakirkonkin seurakunnat ovat itsenäisiä, ja kirkko antaa monista asioista suosituksia ja ohjeita, jotka eivät ole velvoittavia.
Valtakunnallista organisaatiota, johon kuuluu kirkkokunnan johtaja sekä parikymmentä työntekijää, ylläpidetään jäsenmäärään perustuvilla maksuilla. Niiden kokoamisesta seurakunnat huolehtivat kuka säntillisemmin, kuka väljemmin.
Lähetystyön kannatusmaksut seurakunnat suorittavat Vapaakirkolle. Kirkolla ei ole helluntailaisten Fidan tai Avainmedian kaltaista lähetysjärjestöä, vaan lähetystyöntekijät ovat työsuhteessa Vapaakirkkoon.
Tulevaisuuteen Vapaakirkossa katsotaan samanlaisten trendien haastamina kuin helluntaiseurakunnissakin. Jäsentilaston perusteella ikärakenne harmaantuu.
– Samanaikaisesti tapahtuu sitä, että jotkut seurakunnat kasvavat ja toiset jopa lakkaavat olemasta, Suvi Kankkunen kuvailee.
Vuoteen 2030 tähtäävässä strategiatyössä on puhuttu elinvoiman kasvattamisesta.
– Kaikki keskukset ja kaikki seurakunnat eivät ole elinvoimaisia. Tuntuu, että edes seurakunnan koko ei vaikuta tähän asiaan.
Vapaakirkossa katse on helluntaiseurakuntiin verrattuna vielä hieman korostuneemmin pastoreissa. Opetussuunnitelma kulkee nimellä Pastori 2035.
– Työntekijäkysymys on Vapaakirkolle todella strateginen. Ei ainoastaan siitä näkökulmasta, minkälaisia ihmisiä nostetaan vaan myös minkälaisia työnantajia seurakunnat ovat.
Isommissa seurakunnissa koetaan samoja haasteita kuin helluntaiseurakunnissa. Tie virkeästä nuorisotyöstä osaksi sunnuntain jumalanpalvelusten maailmaa on usein mutkainen.
– Jos jumalanpalveluksen muoto on periaatteessa vapaa ja silti syntyy tarve nuorten aikuisten omalle jumalanpalvelukselle, niin kyllä jotain on silloin vialla, Suvi Kankkunen sanoo.
– Kyllä nuorten aikuisten pitäisi pystyä tuntemaan jumalanpalvelus omakseen.
– Kulttuurinen uudistuminen ylipäätään on ikuisuushaaste. Joskus se on juurille palaamista, mutta aina pitäisi myös pystyä puhuttelemaan uusia ikäpolvia.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...